Maahanmuuttajistako ratkaisu työvoimapulaan?
JULKAISTU: Helsingin Sanomat 16.5. 2005 (Lyhennettynä), Kansan Uutiset 1.11. 2005.
Työvoimapula ja maahanmuuttajat on poliittisesti kuuma peruna. Jo 80-luvun lopulla Eteläranta pelotteli tulevasta “työvoimapulasta”. 90-luvun alussa lähes puoli miljoonaa “vapautettiin” työtehtävistään liikatarjonnan seurauksena.
Maahanmuuttajien määrä Suomeen on kansainvälisesti Euroopan alhaisimpia. Lukuisat päättäjät ovat vaatineet, että suomalaisia pitäisi valmentaa laajempaan maahanmuuttajien tuloon.
Inhimillisesti vaatimus on perusteltu, mutta käytännössä ei pitäisi ummistaa silmiä tosiasialta, että se tuottaa myös melkoisia ongelmia. Niitä ei poisteta pelkällä asennekasvatuksella.
Vuoden 2002 lopussa Suomessa asui 152 000 maahanmuuttajaa, joista vajaat 20 000 oli pakolaisia. Heistä 107 000 oli saanut Suomen kansalaisuuden.
Ulkomaalaiset ovat työttömänä kolme kertaa suomalaisia useammin. Ulkomaalaisten työttömyysaste oli 27 prosenttia vuonna 2003, kun koko väestöstä luku oli 9,2 prosenttia. Todellisuudessa maahanmuuttajen työttömyysaste on jopa 60 prosenttia, kun tukityöllistetyt ja koulutuksessa olevat luetaan pois.
Maahanmuuttajista vain murto-osa on Nokian kaipaamia hyvinkoulutettuja erikoisosaajia. Heistäkin suuri osa joutuu tekemään koulutustaan vastaamattomia töitä, mikäli mitään töitä Suomesta yleensä saa. Osa korkeakoulututkinnon suorittaneista kulkee erilaisten myyjän, siivoojan ja lähihoitajan ammatilliseen tutkintoon valmistavien koulutusten läpi. Tilastokeskuksen erikoistutkija Hanna Sutelan mukaan esimerkiksi venäläisten keskimääräinen koulutustaso on muita tutkittuja kansallisuuksia selvästi korkeampi, mutta silti heidän työttömyytensä nousi 40 prosenttiin.
Suurin osa maahanmuuttajista on melko heikon ja naisten osalta heikon peruskoulutuksen saaneita, joita suomalainen työelämä ei enää tarvitse.
Suomessa oli vuonna 2001 yli 80 000 yli 15-vuotiasta ulkomaalaista henkilöä. Kaikista yli 15-vuotiaista maahanmuuttajista oli jonkin tutkinnon suorittanut 35 992 henkilöä. Näistä keskiasteen tutkinto oli 16 648 henkilöllä ja pelkkä perusasteen koulutus 44 353 henkilöllä.
Korkea-asteisen tutkinnon heistä oli suorittanut 19 344 henkilöä. Tutkinnoista alin korkea-aste oli 4 845:lla, alempi korkeakoulutus 6 698:lla, ylempi korkeakoulutus 7 225:lla ja tutkijakoulutus 576 henkilöllä.
Jos verrataan heitä suomalaisen koulutusjärjestelmän tuottamaan työvoimaan, maahanmuuttajat ovat auttamattomasti alikoulutettuja nykyisen työelämän tarpeisiin.
Suomen kuntaliiton ja Tilastokeskuksen yhdessä laatima “Rakennemuutoskatsaus 2003” on murskaava halpatyömarkkinoiden kehittämisen näkökulmasta. Kaikista työllisistä oli vuonna 2001 kolmannes korkeasti koulutettuja. Sen sijaan vuosina 1997-2001 peräti yhdeksään kymmenestä 20-44 -vuotiaiden uusiin työpaikkoihin vaadittiin korkea-asteen koulutus, alempi- tai ylempi korkeakoulututkinto tai tutkijakoulutus.
Pelkän perusasteen koulutuksen työpaikat vähenivät tarkastelujaksolla 23 000:lla, vaikka se oli työllisyyden voimakkaan kasvun aikaa. Yhteensä työpaikkojen määrä kasvoi 10 prosenttia, mutta yliopistotutkinnon työpaikkojen 28 prosenttia.
Uusien työpaikkojen lukumääräkin on vain tilastollista kikkailua, koska ne ovat pääosin epätyypillisiä osa- ja määräaikaisia projekti- tai vuokratyöpaikkoja, joilla työntekijä ei enää elä Suomessa. Kaikki valtakunnassa tehdyt työtunnit ovat vähentyneet ja ovat alhaisemmalla tasolla kuin 15 vuotta sitten.
Käytännössä maahanmuuttajat kilpailevat huonosti koulutettujen suomalaisten kanssa niistä hupenevista vähän osaamista vaativista työtehtävistä. Automatisoitunut teollisuustuotanto ei enää tarvitse huonosti koulutettuja suomalaisia vaihetyöntekijöitä. Teknologian vaikutuksista kertoo hyvin se, että vuodesta 1990 teollisuustuotannon määrä on 1,9-kertaistunut, vaikka työvoiman määrä on vähentynyt 556.000:sta 470.000:een työntekijään.
Lisääntyvä internet-pohjainen itsepalvelutuotantokaan ei enää tarvitse palvelualan työntekijöitä. Työelämästä on siirretty varastoon lähes puoli miljoonaa epäkuranttia suomalaista.
Tietoenatorin toimitusjohtaja Matti Lehti on kirjoittanut palvelujen teollistumisesta. Hän ennusti, että digitalisointi etenee kaikille toimialoille ja vähentää tietointensiivisten palvelutehtävien automatisoinnin avulla palvelusektorin työpaikoista 160.000 työpaikkaa. Määrä on sama kuin 2010-luvulla eläkkeelle siirtymisestä johtuva työvoimapoistuma.
Työvoimatoimistoissa oli helmikuun 2005 lopussa 289 900 työtöntä työnhakijaa. Sen lisäksi työttömyyseläkettä saa 49.000 kansalaista. Erilaisessa työvoimakoulutuksessa ja vastaavassa työssä on 89.000 suomalaista. Työvoiman ulkopuolella olevien tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, mutta arviot liikkuvat noin 100 000 paikkeilla. Työttömien tämänhetkinen kokonaismäärä ylittää reippaasti ennusteiden mukaisen suurten ikäluokkien poistuman.
Silti varastossa on lähes puoli miljoonaa epäkuranttia suomalaista työntekijää. Heitä ei haluta kouluttaa uudelleen, vaan vaaditaan maahanmuuton tehostamista. Työnantajat haikailevat maahanmuuttajia, koska heidän avullaan voidaan ay-liike painostaa alentamaan suomalaisten palkkatasoa ja työehtoja, kuten Saksassa on jo tapahtunut.
Maahanmuuttajille täytyy verovaroilla opettaa ensin vaikea suomen kielen taito. Monen heistä täytyy saada jopa alkeellinen peruskoulutus omalla kielellään ja lopuksi ainakin ammatillinen koulutus.
Sen lisäksi heidän täytyy sopeutua kulttuuriseen muutokseen ja valitettavasti kokea usein vielä muukalaisvihaa. Heistä tulee yhteiskunnan nettomaksajia vasta 5-10 vuoden työrupeaman jälkeen. Näistä kustannuksista työnantajat ei välitä, koska nehän ovat vain yhteiskunnan menoeriä.
Kokemukset useimmista maista osoittavat, että siirolaisten kohdalle muodostuvat helposti b-luokan markkinat, ja heistä tulee muutenkin b-luokan kansalaisia. Heistä tulee halpoja työntekijöitä matalapalkka-aloille ja pimeille markkinoille suomalaisten b-kansalaisten jatkoksi.
Valtiotieteiden lisensiaatti Annika Forsander valaisee ongelmaa Turun Yliopistolla vastavalmistuneessa väitöskirjassaan. Tutkimuksen mukaan suurin osa, 60 prosenttia, maahanmuuttajista on epävakaassa asemassa työmarkkinoilla. Käytännössä he tekevät pätkätöitä, opiskelevat välillä ja ovat usein työttömiä. Tutkimuksessa mukana olleista lähes kolmannes oli työtä vailla koko asumisaikansa Suomessa, eli 4-8 vuotta.
Huolestuttavinta on tutkijan mukaan lasten kohtalo niissä maahanmuuttajaperheissä, joissa vanhemmat eivät pääse koskaan töihin. Miten heidän lapsensa kiinnittyvät yhteiskuntaan, kun heidän vanhempansa ovat täysin työmarkkinoiden ulkopuolella. Heitä tosin syntyy “helpottamaan tulevaa työvoimapulaa”, koska maahanmuuttajien lapsia syntyy vuosittain Suomeen jo puolet koko maan nettolisäyksestä, vaikka heidän osuutensa väestömäärästä on marginaalinen.
Tavallisen kansalaisen rasismia paheksutaan julkisuudessa, mutta todellisesta maahanmuuttajien elämään vaikuttavasta rasismista vaietaan.
Värillä on väliä, kun yritykset tekevät työhönottopäätöksiä. Merkkejä järjestelmällisestä rasismista Forsander ei havainnut, mutta kylläkin epämiellyttävää takertumista ihonväriin ja “rakenteellista poissulkemista”.
Työnantajat vannovat kansainvälisyyden nimiin, mutta käytännössä ulkomailla hankittu koulutus ja työkokemus ovat Forsanderin mukaan pikemminkin haitaksi kuin hyödyksi maahanmuuttajalle. Suomessa arvostetaan ennen muuta täkäläistä koulutusta.
Lisäksi Suomen Akatemian, Sitran ja Tekesi kaipaamien huippuosaajien haaliminen pahentaa köyhien maiden aivovuotoa, mikä estää niiden omaehtoisen kehittymisen ja on verrattavissa jopa “varkauteen”. Afrikan Talouskomission (ECA) edustajan, professori Lala Den Barkan mukaan vuosien 1960 ja 1989 välillä 127 000 korkeasti koulutettua lähti työn ja parempien palkkojen houkuttamana pois Afrikasta.
Unctadin mukaan jokainen pois muuttava lääkäri maksaa Afrikalle keskimäärin 184 000 euroa. Tyhjiksi jääneisiin pesteihin Afrikassa on vuosittain palkattava noin 150 000 ulkomaista asiantuntijaa ja ammattilaista. Ne aiheuttavat köyhille Afrikan maille vuosittain neljän miljardin ylimääräiset kustannukset.
Kriittinen suhtautumiseni maahanmuuttajiin ei tarkoita, että rajat pitäisi kokonaan sulkea. Sen mukaan kun maahanmuuttajia päästetään Suomeen, tulee heidän koulutuksestaan ja sopeuttamisestaan huolehtia. Muuten meille syntyy amerikkalaistyylinen rikollinen yhteiskunta.
Tulijoita kyllä riittää, kun viisi miljardia ihmistä asuu kehittyneiden teollisuusmaiden ulkopuolella. Ruotsissa maahanmuuttajien kustannuksista on saatu nyrkkisääntö, että yksi pakolainen työllistää yhden ruotsalaisen.
Työvoiman liikkuvuudelle kuitenkin kasataan Euroopassa esteitä. EU-maiden ympärille on rakennettu “muuri”, jotta laitonta maahanmuuttoa voitaisiin hillitä. Tämän muurin läpäisemiseksi laiton maahanmuuttaja on usein joutunut myymään sekä oman, että suvulta liikenevän omaisuuden maksaakseen laittomat maahantuloreittinsä.
Esimerkiksi Iso-Britannia on turvautunut koviin otteisiin. Sen politiikka on nykyään “työtä tai ulos”. Uusien EU-jäsenmaiden kansalaiset saavat tulla työskentelemään saarivaltioon. Heiltä kuitenkin evätään mahdollisuus sosiaaliturvaan, mikäli he eivät ole töissä. Euroopassa on useita miljoonia pimeästi maassa asuvia, joita voidaan käyttää hyväksi halpatyövoimana ja prostituutiossa.
Maahanmuutossa pitäisi erityisesti suosia pakolaisia, joita on viidennes maahanmuuttajista. Ja vielä erityisemmin pitäisi suosia niitä pakolaisia, jotka ovat vainottuja kotimaissaan. Hehän ovat osoittaneet poikkeuksellista aloitteellisuutta ja siviilirohkeutta yrittäessään vaikuttaa maansa epäoikeudenmukaiseen hallintokoneistoon tai diktatuuriin ja siten hillitsemään tulevia pakolais- ja siirtolaisvirtoja.
Bushin mielestä nämä vallankumoukselliset ovat kaikki pelkkiä terroristeja. Kuitenkin on tarkoituksenmukaisempaa panostaa pakolaisten lähtömaiden kehitysapuun ja koulutukseen sekä elinolosuhteiden parantamiseen siellä, kuin ottaa loputtomasti maahan “elintasopakolaisia” tai maahanmuuttajia. Yhden maahanmuuttajan veronmaksajille kohdistuvilla vuosittaisilla kustannuksilla pidettäisiin kehitysmaissa jo pieni kylä hengissä.
Lisäksi näiden maiden elintarvikkeilta ja pientuotannolta pitäisi poistaa tullit ja kehittyneiden maiden ja suuryritysten pitäisi lopettaa niiden luonnonvarojen ja tuotannon rosvous. Keskeisintä olisi vartioida täällä Suomessakin Maailmanpankin, WTO:n ja IMF:n puuhia kehitysmaissa. Se olisi paljon humaanimpaa ja tehokkaampaa toimintaa, kuin nykyinen politiikka, jolloin loputtomasta maahanmuuttajien virrasta tulee todellisuudessa toisen luokan kansalaisia.
Kehitysmaiden auttaminen jaloilleen on tosin ongelmallista länsimaisen työntekijän työllistymisen kannalta nykyisillä nollasummamarkkinoilla. Siirtolaisten tänne rahtaaminen on kuitenkin lyhytnäköistä työvoimapolitiikkaa, koska Suomen tuleva työvoimapula on täysi kupla.
Suomen sekä maailman ostovoima on pysähtynyt, koska tuottavuus tavara- ja (5-6%) palvelutuotannossa (2-3%) kasvaa paljon nopeammin kuin markkinat.
Maahanmuutto on jo työvoimapoliittisesti tarpeetonta, koska teknologia mahdollistaa tuotannon ja jopa tutkimus- sekä kehitystuotannon siirtämisen halpatyömaihin. Kaikesta on jo ylitarjontaa. Koulutetusta työvoimasta on ylitarjontaa niin Suomessa kuin kaikissa teollisuusmaissa ja jopa Kiinassa ja Intiassa. Yksinkertaisempiin työtehtäviin 4-5 miljardia kouluttamatonta työntekijää on kehitysmaissa odottamassa nälkäisinä kolonialisointivuoroaan. Tässä “kilpajuoksussa pohjalle” teollisuusmaiden perinteinen työntekijä ja jopa it-alan ammattilainen on jo nyt hätää kärsimässä.
Tätä globalisoitumista monikansallinen, isänmaaton, monikansallinen pääoma pyrkii hyödyntämään häikäilemättömästi voittojensa maksimoimiseksi. Harvojen rikkaitten rikastumisen ja teollismaiden eriarvoistumisen seurauksena ainoa mistä on markkinoilla pulaa, on tavaroita ja palveluja hankkimaan kykenevä ostovoimainen kuluttaja. Kiinassa uuden työpaikan saaneen työntekijän ostovoima on vain murto-osa teollisuusmaissa ostovoimansa menettäneestä.
Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi
Työvoimapula ja maahanmuuttajat on poliittisesti kuuma peruna. Jo 80-luvun lopulla Eteläranta pelotteli tulevasta “työvoimapulasta”. 90-luvun alussa lähes puoli miljoonaa “vapautettiin” työtehtävistään liikatarjonnan seurauksena.
Maahanmuuttajien määrä Suomeen on kansainvälisesti Euroopan alhaisimpia. Lukuisat päättäjät ovat vaatineet, että suomalaisia pitäisi valmentaa laajempaan maahanmuuttajien tuloon.
Inhimillisesti vaatimus on perusteltu, mutta käytännössä ei pitäisi ummistaa silmiä tosiasialta, että se tuottaa myös melkoisia ongelmia. Niitä ei poisteta pelkällä asennekasvatuksella.
Vuoden 2002 lopussa Suomessa asui 152 000 maahanmuuttajaa, joista vajaat 20 000 oli pakolaisia. Heistä 107 000 oli saanut Suomen kansalaisuuden.
Ulkomaalaiset ovat työttömänä kolme kertaa suomalaisia useammin. Ulkomaalaisten työttömyysaste oli 27 prosenttia vuonna 2003, kun koko väestöstä luku oli 9,2 prosenttia. Todellisuudessa maahanmuuttajen työttömyysaste on jopa 60 prosenttia, kun tukityöllistetyt ja koulutuksessa olevat luetaan pois.
Maahanmuuttajista vain murto-osa on Nokian kaipaamia hyvinkoulutettuja erikoisosaajia. Heistäkin suuri osa joutuu tekemään koulutustaan vastaamattomia töitä, mikäli mitään töitä Suomesta yleensä saa. Osa korkeakoulututkinnon suorittaneista kulkee erilaisten myyjän, siivoojan ja lähihoitajan ammatilliseen tutkintoon valmistavien koulutusten läpi. Tilastokeskuksen erikoistutkija Hanna Sutelan mukaan esimerkiksi venäläisten keskimääräinen koulutustaso on muita tutkittuja kansallisuuksia selvästi korkeampi, mutta silti heidän työttömyytensä nousi 40 prosenttiin.
Suurin osa maahanmuuttajista on melko heikon ja naisten osalta heikon peruskoulutuksen saaneita, joita suomalainen työelämä ei enää tarvitse.
Suomessa oli vuonna 2001 yli 80 000 yli 15-vuotiasta ulkomaalaista henkilöä. Kaikista yli 15-vuotiaista maahanmuuttajista oli jonkin tutkinnon suorittanut 35 992 henkilöä. Näistä keskiasteen tutkinto oli 16 648 henkilöllä ja pelkkä perusasteen koulutus 44 353 henkilöllä.
Korkea-asteisen tutkinnon heistä oli suorittanut 19 344 henkilöä. Tutkinnoista alin korkea-aste oli 4 845:lla, alempi korkeakoulutus 6 698:lla, ylempi korkeakoulutus 7 225:lla ja tutkijakoulutus 576 henkilöllä.
Jos verrataan heitä suomalaisen koulutusjärjestelmän tuottamaan työvoimaan, maahanmuuttajat ovat auttamattomasti alikoulutettuja nykyisen työelämän tarpeisiin.
Suomen kuntaliiton ja Tilastokeskuksen yhdessä laatima “Rakennemuutoskatsaus 2003” on murskaava halpatyömarkkinoiden kehittämisen näkökulmasta. Kaikista työllisistä oli vuonna 2001 kolmannes korkeasti koulutettuja. Sen sijaan vuosina 1997-2001 peräti yhdeksään kymmenestä 20-44 -vuotiaiden uusiin työpaikkoihin vaadittiin korkea-asteen koulutus, alempi- tai ylempi korkeakoulututkinto tai tutkijakoulutus.
Pelkän perusasteen koulutuksen työpaikat vähenivät tarkastelujaksolla 23 000:lla, vaikka se oli työllisyyden voimakkaan kasvun aikaa. Yhteensä työpaikkojen määrä kasvoi 10 prosenttia, mutta yliopistotutkinnon työpaikkojen 28 prosenttia.
Uusien työpaikkojen lukumääräkin on vain tilastollista kikkailua, koska ne ovat pääosin epätyypillisiä osa- ja määräaikaisia projekti- tai vuokratyöpaikkoja, joilla työntekijä ei enää elä Suomessa. Kaikki valtakunnassa tehdyt työtunnit ovat vähentyneet ja ovat alhaisemmalla tasolla kuin 15 vuotta sitten.
Käytännössä maahanmuuttajat kilpailevat huonosti koulutettujen suomalaisten kanssa niistä hupenevista vähän osaamista vaativista työtehtävistä. Automatisoitunut teollisuustuotanto ei enää tarvitse huonosti koulutettuja suomalaisia vaihetyöntekijöitä. Teknologian vaikutuksista kertoo hyvin se, että vuodesta 1990 teollisuustuotannon määrä on 1,9-kertaistunut, vaikka työvoiman määrä on vähentynyt 556.000:sta 470.000:een työntekijään.
Lisääntyvä internet-pohjainen itsepalvelutuotantokaan ei enää tarvitse palvelualan työntekijöitä. Työelämästä on siirretty varastoon lähes puoli miljoonaa epäkuranttia suomalaista.
Tietoenatorin toimitusjohtaja Matti Lehti on kirjoittanut palvelujen teollistumisesta. Hän ennusti, että digitalisointi etenee kaikille toimialoille ja vähentää tietointensiivisten palvelutehtävien automatisoinnin avulla palvelusektorin työpaikoista 160.000 työpaikkaa. Määrä on sama kuin 2010-luvulla eläkkeelle siirtymisestä johtuva työvoimapoistuma.
Työvoimatoimistoissa oli helmikuun 2005 lopussa 289 900 työtöntä työnhakijaa. Sen lisäksi työttömyyseläkettä saa 49.000 kansalaista. Erilaisessa työvoimakoulutuksessa ja vastaavassa työssä on 89.000 suomalaista. Työvoiman ulkopuolella olevien tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, mutta arviot liikkuvat noin 100 000 paikkeilla. Työttömien tämänhetkinen kokonaismäärä ylittää reippaasti ennusteiden mukaisen suurten ikäluokkien poistuman.
Silti varastossa on lähes puoli miljoonaa epäkuranttia suomalaista työntekijää. Heitä ei haluta kouluttaa uudelleen, vaan vaaditaan maahanmuuton tehostamista. Työnantajat haikailevat maahanmuuttajia, koska heidän avullaan voidaan ay-liike painostaa alentamaan suomalaisten palkkatasoa ja työehtoja, kuten Saksassa on jo tapahtunut.
Maahanmuuttajille täytyy verovaroilla opettaa ensin vaikea suomen kielen taito. Monen heistä täytyy saada jopa alkeellinen peruskoulutus omalla kielellään ja lopuksi ainakin ammatillinen koulutus.
Sen lisäksi heidän täytyy sopeutua kulttuuriseen muutokseen ja valitettavasti kokea usein vielä muukalaisvihaa. Heistä tulee yhteiskunnan nettomaksajia vasta 5-10 vuoden työrupeaman jälkeen. Näistä kustannuksista työnantajat ei välitä, koska nehän ovat vain yhteiskunnan menoeriä.
Kokemukset useimmista maista osoittavat, että siirolaisten kohdalle muodostuvat helposti b-luokan markkinat, ja heistä tulee muutenkin b-luokan kansalaisia. Heistä tulee halpoja työntekijöitä matalapalkka-aloille ja pimeille markkinoille suomalaisten b-kansalaisten jatkoksi.
Valtiotieteiden lisensiaatti Annika Forsander valaisee ongelmaa Turun Yliopistolla vastavalmistuneessa väitöskirjassaan. Tutkimuksen mukaan suurin osa, 60 prosenttia, maahanmuuttajista on epävakaassa asemassa työmarkkinoilla. Käytännössä he tekevät pätkätöitä, opiskelevat välillä ja ovat usein työttömiä. Tutkimuksessa mukana olleista lähes kolmannes oli työtä vailla koko asumisaikansa Suomessa, eli 4-8 vuotta.
Huolestuttavinta on tutkijan mukaan lasten kohtalo niissä maahanmuuttajaperheissä, joissa vanhemmat eivät pääse koskaan töihin. Miten heidän lapsensa kiinnittyvät yhteiskuntaan, kun heidän vanhempansa ovat täysin työmarkkinoiden ulkopuolella. Heitä tosin syntyy “helpottamaan tulevaa työvoimapulaa”, koska maahanmuuttajien lapsia syntyy vuosittain Suomeen jo puolet koko maan nettolisäyksestä, vaikka heidän osuutensa väestömäärästä on marginaalinen.
Tavallisen kansalaisen rasismia paheksutaan julkisuudessa, mutta todellisesta maahanmuuttajien elämään vaikuttavasta rasismista vaietaan.
Värillä on väliä, kun yritykset tekevät työhönottopäätöksiä. Merkkejä järjestelmällisestä rasismista Forsander ei havainnut, mutta kylläkin epämiellyttävää takertumista ihonväriin ja “rakenteellista poissulkemista”.
Työnantajat vannovat kansainvälisyyden nimiin, mutta käytännössä ulkomailla hankittu koulutus ja työkokemus ovat Forsanderin mukaan pikemminkin haitaksi kuin hyödyksi maahanmuuttajalle. Suomessa arvostetaan ennen muuta täkäläistä koulutusta.
Lisäksi Suomen Akatemian, Sitran ja Tekesi kaipaamien huippuosaajien haaliminen pahentaa köyhien maiden aivovuotoa, mikä estää niiden omaehtoisen kehittymisen ja on verrattavissa jopa “varkauteen”. Afrikan Talouskomission (ECA) edustajan, professori Lala Den Barkan mukaan vuosien 1960 ja 1989 välillä 127 000 korkeasti koulutettua lähti työn ja parempien palkkojen houkuttamana pois Afrikasta.
Unctadin mukaan jokainen pois muuttava lääkäri maksaa Afrikalle keskimäärin 184 000 euroa. Tyhjiksi jääneisiin pesteihin Afrikassa on vuosittain palkattava noin 150 000 ulkomaista asiantuntijaa ja ammattilaista. Ne aiheuttavat köyhille Afrikan maille vuosittain neljän miljardin ylimääräiset kustannukset.
Kriittinen suhtautumiseni maahanmuuttajiin ei tarkoita, että rajat pitäisi kokonaan sulkea. Sen mukaan kun maahanmuuttajia päästetään Suomeen, tulee heidän koulutuksestaan ja sopeuttamisestaan huolehtia. Muuten meille syntyy amerikkalaistyylinen rikollinen yhteiskunta.
Tulijoita kyllä riittää, kun viisi miljardia ihmistä asuu kehittyneiden teollisuusmaiden ulkopuolella. Ruotsissa maahanmuuttajien kustannuksista on saatu nyrkkisääntö, että yksi pakolainen työllistää yhden ruotsalaisen.
Työvoiman liikkuvuudelle kuitenkin kasataan Euroopassa esteitä. EU-maiden ympärille on rakennettu “muuri”, jotta laitonta maahanmuuttoa voitaisiin hillitä. Tämän muurin läpäisemiseksi laiton maahanmuuttaja on usein joutunut myymään sekä oman, että suvulta liikenevän omaisuuden maksaakseen laittomat maahantuloreittinsä.
Esimerkiksi Iso-Britannia on turvautunut koviin otteisiin. Sen politiikka on nykyään “työtä tai ulos”. Uusien EU-jäsenmaiden kansalaiset saavat tulla työskentelemään saarivaltioon. Heiltä kuitenkin evätään mahdollisuus sosiaaliturvaan, mikäli he eivät ole töissä. Euroopassa on useita miljoonia pimeästi maassa asuvia, joita voidaan käyttää hyväksi halpatyövoimana ja prostituutiossa.
Maahanmuutossa pitäisi erityisesti suosia pakolaisia, joita on viidennes maahanmuuttajista. Ja vielä erityisemmin pitäisi suosia niitä pakolaisia, jotka ovat vainottuja kotimaissaan. Hehän ovat osoittaneet poikkeuksellista aloitteellisuutta ja siviilirohkeutta yrittäessään vaikuttaa maansa epäoikeudenmukaiseen hallintokoneistoon tai diktatuuriin ja siten hillitsemään tulevia pakolais- ja siirtolaisvirtoja.
Bushin mielestä nämä vallankumoukselliset ovat kaikki pelkkiä terroristeja. Kuitenkin on tarkoituksenmukaisempaa panostaa pakolaisten lähtömaiden kehitysapuun ja koulutukseen sekä elinolosuhteiden parantamiseen siellä, kuin ottaa loputtomasti maahan “elintasopakolaisia” tai maahanmuuttajia. Yhden maahanmuuttajan veronmaksajille kohdistuvilla vuosittaisilla kustannuksilla pidettäisiin kehitysmaissa jo pieni kylä hengissä.
Lisäksi näiden maiden elintarvikkeilta ja pientuotannolta pitäisi poistaa tullit ja kehittyneiden maiden ja suuryritysten pitäisi lopettaa niiden luonnonvarojen ja tuotannon rosvous. Keskeisintä olisi vartioida täällä Suomessakin Maailmanpankin, WTO:n ja IMF:n puuhia kehitysmaissa. Se olisi paljon humaanimpaa ja tehokkaampaa toimintaa, kuin nykyinen politiikka, jolloin loputtomasta maahanmuuttajien virrasta tulee todellisuudessa toisen luokan kansalaisia.
Kehitysmaiden auttaminen jaloilleen on tosin ongelmallista länsimaisen työntekijän työllistymisen kannalta nykyisillä nollasummamarkkinoilla. Siirtolaisten tänne rahtaaminen on kuitenkin lyhytnäköistä työvoimapolitiikkaa, koska Suomen tuleva työvoimapula on täysi kupla.
Suomen sekä maailman ostovoima on pysähtynyt, koska tuottavuus tavara- ja (5-6%) palvelutuotannossa (2-3%) kasvaa paljon nopeammin kuin markkinat.
Maahanmuutto on jo työvoimapoliittisesti tarpeetonta, koska teknologia mahdollistaa tuotannon ja jopa tutkimus- sekä kehitystuotannon siirtämisen halpatyömaihin. Kaikesta on jo ylitarjontaa. Koulutetusta työvoimasta on ylitarjontaa niin Suomessa kuin kaikissa teollisuusmaissa ja jopa Kiinassa ja Intiassa. Yksinkertaisempiin työtehtäviin 4-5 miljardia kouluttamatonta työntekijää on kehitysmaissa odottamassa nälkäisinä kolonialisointivuoroaan. Tässä “kilpajuoksussa pohjalle” teollisuusmaiden perinteinen työntekijä ja jopa it-alan ammattilainen on jo nyt hätää kärsimässä.
Tätä globalisoitumista monikansallinen, isänmaaton, monikansallinen pääoma pyrkii hyödyntämään häikäilemättömästi voittojensa maksimoimiseksi. Harvojen rikkaitten rikastumisen ja teollismaiden eriarvoistumisen seurauksena ainoa mistä on markkinoilla pulaa, on tavaroita ja palveluja hankkimaan kykenevä ostovoimainen kuluttaja. Kiinassa uuden työpaikan saaneen työntekijän ostovoima on vain murto-osa teollisuusmaissa ostovoimansa menettäneestä.
Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi