tiistai 26. toukokuuta 2009

Omistuksella on väliä

JULKAISTU: Vakuutusväki Nro 2 / 2005, Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 19.5. 2005, Salon Seudun Sanomat 14.2. 2005 / Otsikolla: “Yritysten omistajien kotimaalla on väliä”.

On ilahduttavaa, että elinkeinoelämän kaksi suurinta mahtimiestä Jorma Ollila ja Björn Wahlroos ovat julkisuudessa ottaneet kantaa suomalaisen omistajuuden puolesta. Tähän asti yritysjohtajat ovat vähätelleet sitä, että pörssiyhtiöistämme 70 prosenttia on luisunut ulkomaiseen omistukseen, jolloin on vaara, ettei suomalaisilla enää ole sananvaltaa omiin ja maansa asioihin.

Nokian pääjohtaja Jorma Ollila moitti äskettäin Ylen A-Plus ohjelmassa Suomen talouspolitiikkaa siitä, että yritysten omistus valuu ulkomaille. Esimerkkinä Ollila mainitsi MTV3:n myynnin ruotsalaisille.

Kanava on hänen mielestään osa suomalaista kulttuuriperintöä. Ollila tuntee asian, sillä hän on itse toiminut MTV:n hallituksen puheenjohtajana muutaman vuoden 90-luvulla.


Valtionvarainministeri Antti Kalliomäki piti Ollilan lausuntoa “kevyenä kenttähuumorina”. Kotimaisen omistajuuden korostaminen on noussut esille vasta yritysverouudistuksen yhteydessä. Aiemmin elinkeinoelämän edustajat kaipasivat lisää ulkomaista pääomaa, tykitti Kalliomäki. “Valtio kantaa omistamisesta yhtä paljon huolta kuin Ollilakin, mutta vastuuta on myös yrityskentällä ja suomalaisella pääomalla”, Kalliomäki heittää elinkeinoelämälle.

Ollila on pahoittanut mielensä, kun aiemmin osingot olivat saajilleen täysin verovapaita, ja yritysverouudistuksessa jättiosingot pantiin osittain verolle. Siinäkin Nokian mielipidettä kuultiin niin, että yritysverouudistusta on kutsuttu myös “Lex Nokiaksi”. Yhteisöveroa pudotettiin 29 prosentista 26 prosenttiin Nokian painostuksesta.

Ollila valittiin Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan yhdistetyn hallituksen puheenjohtajaksi ja hän on ottanut entistä aktiivisemman roolin julkisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Yritysten yhteiskunnallisen vastuun Ollila katsoo toteutuvan pelkästään verojen maksun muodossa, joten niiden menetyksilläkin voi tarvittaessa painostaa poliitikkoja.

Nokia maksoi vuonna 2004 palkkoja Suomeen 1,2 miljardia euroa ja yhteisöveroja noin 1,1 miljardia euroa. Nokian henkilöstö maksoi palkoistaan veroa Suomeen 400 miljoonaa euroa.

Ollilan mielestä suomalainen teollisuuspolitiikka on epäonnistunut, kun Alma Median MTV3-kanavaa ollaan myymässä ruotsalaisomistukseen. Molemmat talouselämän vaikuttajat ovat huolissaan siitä, että Suomesta puuttuu pääomia, intressiä ja yrittäjyyttä pitää suomalaiset yhtiöt suomalaisessa omistuksessa.

Jorma Ollila ei syyttänyt MTV3:n liukumisesta ruotsalaisille ketään nimeltä, mutta osuutensa Almasta ruotsalaiselle Proventukselle myyneiden Suomi-yhtiön, Pohjolan ja Ilmarisen johtajat tietävät arvostelun kohdistuvan heihin.

Hieman ihmetyttää Ollilan puhe pääomien puuttumisesta Suomessa. 90-luvulla suomalaiset omistajat myivät pörssiyhtiönsä huippuhinnoilla ulkomaisille sijoittajille. Pörssikurssit nousivat laman pohjalta keskimäärin yli 40 kertaiseksi ja esimerkiksi Nokian kurssi 600 kertaiseksi. Vuoden 2000 pörssiromahduksessa musta pekka jäi ulkomaisille sijoittajille eikä suomalaisille. Rahaa on mutta sijoitushaluja ei jostain syystä ole.

Haluja ei tunnu olevan uusiin investointeihin eikä edes yritysostoihin. Mieluummin ostetaan kassassa olevalla rahalla omia osakkeita tuhottavaksi. Se on sama kuin polttaisi riihikuivaa rahaa.

Nokia on innokkaimmin ostanut takaisin omia osakkeitaan. Vuonna 2005 Nokia aikoo ostaa osakkeitaan peräti viiden miljardin euron edestä. Jo edellisenä vuonna se upotti omien osakkeittensa ostoihin vajaat kolme miljardia euroa.

Vapaita pääomamarkkinoita ja pörssiin menoa ovat meille kaupitelleet esimerkiksi talousprofessorit Vesa Puttonen, Jaakko Pehkonen, Pentti Vartia ja Jouko Ylä-Liedenpohja siksi, että yritystoiminnan laajentamiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen saataisiin uutta riskirahaa. Nokia on kuitenkin ostanut omia osakkeitaan takaisin monin verroin enemmän vuodessa kuin se on saanut pörssistä rahaa toimintaansa viimeisen 20 vuoden aikana yhteesä. Missä ovat ne osakeannit, joista kauppakorkeakoulun rahoituksen kursseilla puhutaan?

Sijoittaja-konsultti Kim Lindström onkin huolissaan yhtiöiden innokkuudesta lisätä omien osakkeittensa ostoja osingonjaon kustannuksella. - Kun voitot jätetään yhtiöön ja käytetään näin, silloin yrityksen johto ikään kuin päättää omistajien sijaan voittovarojen käytöstä, Lindström kritisoi. Hänestä sijoittajalle hyöty jää melko epämääräiseksi.

Häveliäänä miehenä Lindström ei kerro, että takaisinoston perimmäisenä tarkoituksena on nostaa pörssikursseja, jotta johdon optiot ja bonukset toteutuisivat.

Nokian johdon ahneus saa tekemään liiketaloudellisesti niinkin järjettömiä “investointeja”, että varmistaakseen itselleen muutaman kymmenen tai sadan miljoonan optiot, johto on valmis polttamaan riihikuivaa rahaa miljardikaupalla. Se on pois esimerkiksi tuotekehittelystä tai vaikkapa MTV3:n ostamisesta suomalaiseen hallintaan. Nokian kassassa on 11 miljardia rahaa, ja silti se potkii pihalle tuotekehittelyostastoiltaan satamäärin huippukoulutettuja insinöörejään.


Suurin osa suomalaisen yrityselämän edustajista on tähän asti vähätellyt suomalaisen omistuksen merkitystä Suomen talouselämässä.

Siksi olikin yllätys kun myös Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos esitti julkisuudessa huolensa siitä, että suomalaisyritysten omistus valuu ulkomaisiin käsiin. - “Jorma on erittäin tärkeällä asialla. MTV3 ei kuitenkaan ole paras esimerkki ilmiöstä”, Wahlroos toteaa.

Evan toisen mahtimiehen Wahlroosin huoli on vielä farisealaisempi kuin Ollilan. Hänhän on rikastunut fuusiokauppojen järjestäjänä jo 90-luvun alussa ollessaan vielä Mika Tiivolan alaisuudessa. Tämä yrityskaupparalli oli niin kiihkeää ja aiheutti pankille jo imago-ongelmia, joten Wahlroos ulkoistettiin SYP:stä Mandatumiin. Se keskittyi pelkästään yritysten kondolisointijärjestelyihin.

Olipa Wahlroos myymässä suomalaista Nokiaakin pilkkahinnalla ruotsalaiselle Ericssonille. Onneksi Nokia oli tuolloin niin huonossa kunnossa, ettei se kelvannut edes puoli-ilmaiseksi ruotsalaisille. Wahlroos oli kummina myös nykyisessä MTV3:n yritysjärjestelyssä.

Syksyllä 2004 Mandatum käynnisti selvityksen televisiotoiminnan rakennejärjestelystä: Sampo ryhtyi miettimään, miten Alma Median pörssiarvo saadaan nostetuksi ja ainakin osa siitä rahastetuksi. Tämän haistoi myös norjalainen Schibsted.

Suomessa päättäjien piiri on pieni. Siksi löytyy aina mielenkiintoisia yhtymäkohtia. MTV3:n myynnissä on keskeisesti vaikuttanut Sampo ja Kari Stadig. Ollilan arvostelu osuu tarkimmin juuri Sampoon, jonka hallitusta johtaa Nokia Mobile Phonesin toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo. Sammon hallituksen puheenjohtaja on taatusti tietoinen myyntipäätöksistä, joten Ollila ja Kallasvuo voivat valottaa näkemyksiään jopa Nokian pääkonttorin käytävillä.

Nokian omistuksesta jo yli 90 prosenttia on ulkomaisessa omistuksessa. Siksi Ollilan huoli suomalaisesta omistajuudesta on vähintäänkin outo. Huoli on kuitenkin suomalaisen työntekijän kannalta aito. Amerikkalaista eläkeyhtiön omistajaa suomalaisen työntekijän asema ja tulevaisuus kiinnostaa vielä vähemmän kuin suomalaisen eläkesäätiön sijoitusjohtajaa.

Etlan selvityksen mukaan 30 suurimman suomalaisen yrityksen henkilökunnasta yli 60 prosenttia on jo ulkomailla. Pääkonttoreita on siirtynyt ulkomaille yrityskauppojen yhteydessä.

Suomessa jo kolmanneksella yrityksistä on pääkonttori ulkomailla, jos vertailuun otetaan mukaan 250 suurinta yritystä. Pääkonttorin mukana siirtyy johdon lisäksi osaamista, alihankintaketjut ja lopuksi verotulot.

Nokian menestystarina ei juuri synnyttänyt Suomeen uusia työpaikkoja. Tänne perustettiin aluksi kuitenkin runsaasti työllistäviä elektroniikan alihankintafirmoja. Nyt ne on melkein kaikki ostettu ulkomaiseen omistukseen ja hetken päästä lopetettu.

Ennen sentään suomalaista patruunaa ja kiinnosti myös suomalaisen työntekijän hyvinvointti. Myös yhteiskuntavastuuta oli malliksi nykyisille. Vuorineuvos Juuso Waldén jopa tunsi melkein kaikki työntekijänsä ja heidän lapsensa jopa nimeltä. Entisajan patruunaherrat rakensivat työntekijöilleen asunnot, koulut, sairaalat, kirkot, urheilukentät ja jopa eläkejärjestelmätkin.

Nykyiset “patruunat” keskittyvät heittämään työntekijänsä heti yhteiskunnan murheeksi, jos pörssikurssien lasku vähääkään vaarantaa heidän optionsa. Yhteistä näille kahdelle Evan “patruunalle” on vain se, että entisten patruunoiden kartanot kyllä kelpaavat heidän kotiasunnoikseen. Yhteiskuntavastuutahan sekin on, että museoviraston ei tarvitse ylläpitää yhteiskunnan varoilla historian muistoja - arvot vain tuntuvat unohtuneen.

Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi

Luetuimmat

Kävijöitä