Taloustoimittajat nielevät omia rohtojaan

JULKAISTU: Kansan Uutiset 15.5. 2007.

Taloustoimittajat ovat omasta mielestään toimittajien eliittiä, joilla on muita parempi tietämys talouselämän toiminnasta ja laeista. He ovat vapaan kilpailun sanansaattajia ja uskovat kasvun ja tuottavuuden jauhavan kaikille mannaa tasapuolisesti.

Globalisaatio on heille iloinen asia. Pääoman tuottovaatimukset ja rikastuminen on ollut heille itsestään selvä “huoneentaulu”, jota ei edes unissaan saa asettaa kyseenalaiseksi.

Pääoman tuottovaatimukset ovat kuitenkin alkaneet hiertää talouslehtiäkin.
Talouslehtien mediamyynti on vähentynyt vuonna 2006 kolme prosenttia. Lisäksi talouslehtiä rassaa uusien verkkolehtien ja painettujen lehtien päällekkäisyydet. Näin on todennut Mediakonserni Alma Mediaan kuuluvan Kauppalehden toimitusjohtaja Juha-Petri Loimovuori. Koko yhtiössä toimii 210 ihmistä, joista Kauppalehti aikoo irtisanoa liki viidenneksen eli 35-40 työpaikkaa, jotta kannattavuus säilyisi.


Myös useita talousaikakauslehtiä kustantavassa Talentumissa eli Talouselämä-lehdessä ja SanomaWSOY:n Talous-Sanomissa on käyty yt-neuvotteluja. Talentumilta on lähtenyt yhteensä 54 työpaikkaa. Talous-Sanomat vähensi kuusi henkeä markkinoinnista ja levikkimyynnistä. A-lehtien omistama talousaikakauslehti Bisnes.fi lopetettiin joulukuussa 2006.

“Talousmarkkinoilla on ilmiselvästi häiriö, johon kaikkien on sopeuduttava. Häiriöön on varmasti monia syitä. Yritysten kasvu on suuntautunut ulkomaille, ja yrityksiltä yrityksille mainonta on varmasti siirtynyt osaksi verkkoon”, Taloussanomien toimitusjohtaja Juhani Pekkala sanoi. Hänen mukaansa talouden kasvuluvuista ei voi enää tehdä suoria päätelmiä mainontaan, koska suomalaisyritykset kasvavat suurelta osin muualla kuin Suomessa.

Siis taloustoimittajien ihastelema globalisaatio on vienyt investoinnit ja tuotannon muualle kuin Suomeen, joten mitä sitä nyt enää tyhjin päin mainostamaan Suomessa ja suomalaisille. Mainosrahat ja työpaikat karkaavat Suomesta kuten muutkin työpaikat.

Taloustoimittajat ovat vuosikausia toistaneet kuin papukaijat, että ei se niin vaarallista ole jos rutu- ja tehdastyö viedään Kiinaan, kun “tietotyö” (toimittajien työ) jää kuitenkin Suomeen.

Nyt kun talouslehdet ovat vaikeuksissa, kustannussäästöjä on alettu etsiä fuusioista ja yrityskaappauksista. Joulun 2006 alla Alma piiritti sanomalehti Keskisuomalaista, joka antoi sille rukkaset. Tiettävästi Alma oli katsellut himokkaasti muitakin lehtiyhtiöitä. Alman ja viestintäkonserni Talentumin liittoa on odotettu vähintäänkin siitä saakka, kun Alma Media myi televisioliiketoimintansa Ruotsiin tammikuussa 2005.

Alma pitää kiinni Talentumin osakkeista, joista se omistaa kolmanneksen. Talentumin hallitukseen tuli vuonna 2006 Alman läheisiä ja toimitusjohtajaksi Kauppalehden entinen toimitusjohtaja Juha Blomster. Alma Media on parin viime vuoden aikana keventänyt organisaatiotaan lähes 200 hengellä. Kunhan sulhanenkin saadaan trimmatuksi huippukuntoon, Almaa saattaa vihdoin ja viimein onnistaa.

Keskittymistä on jo tapahtunut, kun maakuntien lehdet ovat vähitellen siirtyneet isojen mediatalojen omistukseen. Paikkakuntien vasemmistolehdethän tapettiin mainostulojen boikotoinneilla jo 60- ja 70-luvulla.

Jotkut maakuntalehdet kuitenkin porskuttavat vielä hyvin. Niiden kannattavuutta eivät ole romuttaneet edes ilmaisjakelulehdet, joita aikoinaan pidettiin tilattavien lehtien suurimpana uhkana. Ongelma ratkesi ainakin osittain sillä, että perinteiset lehtiyhtiöt hankkivat ilmaisjakelulehtiä omistukseensa.

Perinteisten sanomalehtisukujen, kuten TS-Yhtymän Ketosten, Keskisuomalaisen Kangaskorpien tai Kalevan Antellien, Korkeakiven ja Jauhojen rinnalla omistusta ovat hankkineet Kai Mäkelän kaltaiset sijoittajat, jotka hakevat sijoituksilleen tuottoa.

Alman ja Keskisuomalaisen yhdistymistä vuoden 2006 lopussa tukenut sijoittaja Mäkelä esitti Talous-Sanomissa omat keinonsa lehdenteon tuottavuuden parantamiseksi.

Yksi keskitetty toimitus voisi hoitaa vaikka kaikki Suomen maakuntalehdet, Mäkelä esitti. “Se olisi kaikkien etujen mukaista. Vapautuisi likvidiä kassavirtaa, omistajat olisivat tyytyväisiä”.

Tämä Mäkelän tuottavuusohjelma saattaa toteutuakin tulevaisuudessa myös talouslehtien kohdalla. Sitähän on jo tapahtunut maakuntalehdissä, jotka ovat yhdistäneet taloustoimituksen useata lehteä palvelevaksi toimitukseksi. Miksi ylläpitää Sanomissa, Talentumissa ja Almassa kaikissa oma taloustoimitus, kun yksi vähän isompi toimitus voisi hoitaa kaikkien tarpeet. Kaikkihan nytkin jauhavat samaa vapaan markkinatalouden posetiivia, joten sijoittajille jäisi paremmat katetuotot jaettavaksi ja pörssikurssit nousisivat.

Tehokkuutta voitaisiin vielä parantaa ulkoistamalla toimitustyö kokonaan freelancereille, kuten monessa lehdessä on jo tehty. Silloin talouslehtien toimituspäälliköt vain kilpailuttaisivat itsenäisiä taloustoimittajia ja saisivat juuri oikeanlaisia juttuja. Toimittajien ylitarjontatilanteessa palkkiot vähitellen alenisivat kiinalaiselle tasolle. Samaa kehitystähän taloustoimittajat pitävät jo nyt normaalina markkinatalouden ilmiönä, kun se kohdistuu tuotantoelämän työntekijöihin.

Toinen globalisaation suoma mahdollisuus olisi hyödyntää virolaisia taloustoimittajia. Hehän ovat jo Neuvostoliiton ajoista lähtien seuranneet television välityksellä tarkasti Suomen asioita.

Seuraava luonnollinen kansainvälistymisprosessin seuraus olisi se, että talouslehdet muuttuisivat englanninkielisiksi. Nokian, samoin kuin useimpien muidenkin pörssiyhtiöiden komentokieli on jo muuttunut englanniksi. Vasta silloin mediakonsernien tuottoa voitaisiin todella nostaa, kun taloustoimitusten aineistot voitaisiin tuottaa halvoilla intialaisella ja kiinalaisilla taloustoimittajilla.

Kortistossa olevat suomalaiset taloustoimittajat voisivat sitten lentää heidän yleisesti paheksumillaan “ylisuurilla” työttömyyspäivärahoilla Kiinaan ihastelemaan, kuinka köyhille on saatu luoduksi uusia työpaikkoja ja uutta ostovoimaa.


Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi

Viimeisimmät kirjoitukset Kansan Uutisten blogissa: