tiistai 18. marraskuuta 2014

Pelaistaisiko protektionismi?

JULKAISTU: IPU-lehti 3 / 2014 (Ei kaikkia graafeja)

Pääomien vapauttamisen jälkeen sana protektionismi on ollut täysin pannassa. Se on ollut julkisuudessa kirosana, jota juuri kukaan ei ole kehdannut tai uskaltanut nostaa esille. Se on ollut pahinta populismia.

 Kun nykyinen vapauden ideologia ja uusliberalismi päästettiin valloilleen 70-luvulla, uskoteltiin, että sen avulla maailmantalous  saadaan vauhtiin ja kasvu, työpaikat ja hyvinvointi  lisääntyvät.
Tämä freedmanilainen ns. klassinen "taloustiede" -uskonto on finanssikriisin  jälkeen kokenut täydellisen haaksirikon.

Graafi 1/ Ennustaminen / Tutkimuslaitokset / 2010-2015



Kaikki viralliset tutkimuslaitokset ovat tämän "klassisen taloustieteen" opin turmelemia ja siksi kriisitilanteissa niiden lyhyenkin aikavälin ennustukset menevät aina metsään. Jopa etumerkki menee väärin, koska näiden virallisten talousprofessoreiden osaaminen ja ammattitaito ei riitä näkemään
etukäteen talouden muutos- ja kehitysvirtoja.

Taloustieteen professorit ja Kokoomus markkinoivat 90-luvun alussa taloustieteilijä  Adam Smithin uskomusta "näkymättömän käden" kaikille hyvinvointia jakavasta voimasta. Rikkaitten pöydältä putoavien murusten uskoteltiin hyödyttävän myös yhteiskunnan heikoimpia.

Graafi 2 / Pääoman tuotto ylittää kansantulon kasvun.



Silloinen vallassa ollut talouspapisto on nyt ymmällään kun heidän joukostaan on noussut luopio eli taloustieteilijä Thomas Piketty (Capital in the 21st Century, 2014), joka todistaa aivan päin vastoin, että eriarvoisuus on lisääntynyt ja luokkayhteiskunta on tullut takaisin. Hänen todistusketjunsa ei lähde teoreettisista laskukaavoista vaan empiirisestä ja varsin mittavasta tilastomateriaaliista.

Graafi 3 / Tulot / Suomi /Tuloerot / "Harva rikastui"



Tuotannon hedelmät ovat kasautuneet kaikkialla lähinnä yhdelle prosentille rikkaimmista ja tavallisen kansalaisen ostovoima ja valtioiden verotulot ovat olleet jatkuvassa  laskusuunnassa.

Graafi 4/  Ylin 1% / Veroaste / pääomatulo / 1985-2013

Tämän rikkaimman prosentin osuus kaikista pääomatuloista on noin yli puolet mutta samaan aikaan heidän veroasteensa on laskenut noin 45 prosentista 30 prosenttiin. Se on suurin piirtein samaa suuruusluokkaa kuin keskivertopalkansaajan veroaste.

Graafi 5 / 1%Suur.tul / Pääomatul / Yrit tul / Ansio tulot

Tämä rikkaimpien alhainen veroaste on seurausta siitä, että Esko Ahon hallitus antoi rikkaille mahdollisuuden  ottaaa vippaskonstein tulonsa alhaisesti verotettuina pääomatuloina (osinkoina ja myyntivoittoina). Myös veroparatiisit otettiin tuolloin laajemmin käyttöön, koska osingot voitiin
kotiuttaa sieltä anonyyminä hallintarekistereiden kautta.

Graafi 6 / Tulot / Varallisuus / 1987-209


Seurauksena tuloerojen ennennäkemätön revähdys. Pelkästään rikkaimman 10 prosentin sisällä on tulo- ja varallisuuserot riistäytyneet käsistä. Mitä pienempää elittiryhmää tarkastelee, sitä isommaksi erot käyvät. Siksi tuloerot Gini-kertoimella mitattuna ovat kasvaneet EU-maiden nopeimmin.

Tätä epäsuotuisaa kehitystä uusliberalistiset taloustieteilijät globalisaation luonnonlaiksi ja oikeistolaiset silkaksi kateudeksi.

Hyvinvoinnin tilalle on tullut kehittyneissä maissa hiipuva talous, massatyöttömyys, eriarvoistuminen, tuloerot, epätasa-arvo ja sen seurauksena pelko, pahoinvointi ja turvattomuus. Sen ovat todentaneet kiistattomasti myös kattavaan empiiriseen tilastointiin tukeutuen professorit Richard Wilkinson ja Kate Pickett (Tasa-arvo ja hyvinvointi, 2011).  Massatyöttömyys on johtanut ostovoiman hiipumiseen.

Graafi 7 /  Ostovoima / Suomi / 2003-2014


Massatyöttömyys ja ostovoiman hiipuminen ei ole ainoastaan Suomen ongelma vaan myös muilla suurilla kuluttajamarkkinoilla. Vähittäismyynnin voluumi on ollut olematonta suurilla markkinoilla kuten Saksassa ja Japanissa. Euroalueella on ollut pientä kasvua mutta Yhdysvalloissa kulutus on ollut 2000-luvulla voimakasta. Tosin se on tapahtunut ainoastaan valtavan velkaantumisen avulla (ks. graafi 10) .

Graafi 8 / Ostovoima / Vähittäismyynti / Maailma / 1995-2011

 
Vielä kolonialismin aikaan valtiot olivat ne tahot, jotka käyttivät hyväkseen kehitysmaiden rikkauksia ja orjatyövoimaa. Kuningas ja harvalukuinen aatelisto keräsi kaikki raaka-aineiden ja työn hedelmät. Nyt teknologian kehitys on mahdollistanut matalapalkkamaissa tapahtuvan uudenlaisen tuotannon orjatyön.  Automaatio, robotiikka ja internet-pohjaiset itsepalvelut ovat vieneet ja vievät kiihtyvällä vauhdilla jatkossakin kehittyneissä maissa jäljellä olevat työpaikat. Laaja työttömyys on kaksinkertainen virallisiin työttömyyslukuihin nähden.

Graafi 9 / Työttömyys / Laaja /1988-2014


Nykyinen aatelisto eli finanssipääoma on tullut riippumattomaksi  työvoimasta. Se on heille enää pelkkä kuluerä.

Massatyöttömyys alkoi jo 90-luvun alusta. Nyt finassikriin aikana se on kiihtynyt edelleen. ILON:n pääjohtaja kävi äskettäin Suomessa ja kertoi että pelkästään kehittyneissä G20 ryhmän maista on kadonnut 54 miljoonaa työpaikkaa vuoden 2007 jälkeen

Pääoma voi kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä aina vaatia palkkojen alennusta (Finnair, Nanso jne.) ja hyvinvointipalveluiden supistamista sekä loputtomia säästökuureja (EK, Kokoomus) tai verojen korotuksia. Poliittiset päättäjät ovat päättäneet etukäteen niistä jo vuoteen 2018 asti valtiontalouden sopeuttamisen nimissä..

Graafi 10 / Ostovoima / Valtiontalouden kiristykset


Pääoma voi uhata poliitikkoja tuotannon siirtämisellä  matalapalkkamaihin tai robotoida tuotannon lähes miehittämättömäksi tuotannoksi.

Sen seurauksena palkkojen osuus kansantulosta on kaikkialla hiipumassa ja samoin myös verotulot, koska verotuksen pääkohde perustuu yhä pienenevään ihmistyöhön. Tehtyjen työtuntien määrä oli vuonna 2013 Suomessa pienempi kuin vuonna 1990.

Palkkojen osuus BKT:sta on esimerkiksi Suomessa pienentynyt 71,1 miljardista (v.1991) 61,5 miljardiin (v.2014). Ostovoimaa on kadonnut 12,6 prosenttiyksikköä. Sama trendi on muissakin kehittyneissä maissa.

Kun Suomen BKT on vähän yli 200 miljardia, markkinoilta on hävinnyt peräti 25 miljardia euroa ostovoimaa, joka on poliitikkojen peräänkuuluttaman kasvun, yrittäjyyden ja uusien työpaikkojen ylivoimaisesti tärkein edellytys. Samalla tämä palkkapotin pienentymisen "rakenneongelma"
vaikuttaa negatiivisesti yhteiskunnan kulutusveropottiin.

Teknologialla saatu tuottavuushyöty jää verotuksen ulkopuolelle ja investoinnit niihin yritys saa vähennyksiin.

Graafi 11 / Palkat / osuus BKT:sta / Teollisuusmaat

Sama "rakenneongelma" kertaantuu siten myös yhteiskunnan verotulojen puolella. Onneksi  professori Markus Jäntti on kyseenalaistanut ansiokkaasti uusliberalististen ekonomistien huolen kestävyysvajeesta.

Se ei ole syntynyt hillittömästä hyvinvointipalvelujen kasvusta vaan Lipposen hallituksen aloittamista kumulatiivisista tuloverojen alennuksista (yht. 15 mrd). Ilman tätä veroeroosiota meillä ei olisi nykyistä kestävyysvajetta.

Koska suurin osa verotuksesta ja sosiaaliturvamaksuista on palkkaperusteisia, hyvinvointivaltiota on "kilpailukykysyistä" koko ajan pakko purkaa, varsinkin kun suuret yritykset ja rikkaat eivät enää maksa veroja kuten ennen.

Graafi 12 / Verot/yritykset / EU / OECD / BRIC / 1995-3014


EK:n ajama "rakennemuutos" on ajankohtainen. Ei kuitenkaan palkkoja ja yhteiskunnan hyvinvointipalveluja alentamalla, vaan pakottamalla yritykset maksamaan osuutensa veroista kuten ennen.

Nyt on käynnissä maailmanlaajuinen verokilpailu "pohjalle", kunnes ollaan matalapalkkamaiden tasolla. Samalla verokilpailu hävittää maailmanlaajuisesti ostovoiman ja potentiaaliset markkinat tulevalle (teoreettiselle) talouden kasvulle.

Verotuloja vähentää automaation lisäksi se, että suuret yhtiöt siirtävä tuotantonsa matalapalkkamaihin ja pystyvät globalisaation avulla välttämään verotustaan veroparatiisien avulla.

Noin puolet kaikista monikansallisista yrityksistä kierrättää maksuliikenteensä veroparatiisien kautta. Maailmankaupasta ainakin puolet on yritysten sisäistä kauppaa

Kaikkein rikkaimmat ihmiset ovat sijoittaneet veroparatiiseihin vuonna 2008 noin 11,5 tuhatta miljardia (eli biljoonaa). Suurimmat yritykset ovat suurimpia veropinnareita kuten Microsoft, Apple, Oracle, Starbacks, Coogle, Ikea. Samaa harrastavat myös suomalaiset suuryhtiöt ja pankit.

Graafi 13 / Vero / Veronkierto / Veroparatiisit 1982-2013

Monikansallisiksi muuttuneet suomalaiset isot yhtiöt puolestaan kiertävät veroja ja vievät voittonsa erilaisten holding-, trusti- rojalti-, säätiö -järjestelyjen, salkkuvakuutusten, yritysten sisäisten lainojen ja pöytälaatikkofirmojen kautta veroparatiiseihin. Sieltä ne sitten lainoittavat ja velkaannuttavat pankkien välityksellä valtioita, koska ne eivät enää saa riittävästi verotuloja yritysten vältellessä veroja tuotannostaan.

Graafi 14 / Verotus / Yritykset 2005-2011


Verotus suosii suurten yritysten verosuunnittelua, sanoo Vattin tutkimusjohtaja Seppo Kari. Hänen mukaansa kansainvälinen verojärjestelmä on onneton.

Hänen tekemä selvitys vertasi Suomeen maksettujen verojen ja liikevoiton suhdetta kotimaisten suuryritysten ja muiden yhtiöiden välillä vuosina 2009-2013. Suurilla yrityksillä suhdeluku oli alle 10 prosenttia, kun pienillä ja keskikoisilla se oli yli 20 prosenttia.

Automatisoitunut tuotanto ei maksa veroja ja suomalaisen työn hedelmät viedään osinkoina rikkaille maan rajojen ulkopuolelle. Sieltä ne eivät enää palaa Suomeen investoinneiksi, jotka ovat hiipuneet 2000-luvulla alle tuotantovälineiden kuluman (poistot). Yritysten omistajat eivät investoi kun ei ole kysyntää, vaan ottavat voitot ulos yhtiöistä ylisuurina osinkoina.

Vielä menneinä vuosikymmeninä yritysten voitoista maksettiin osinkoja n. 20 prosenttia. Nyt oskkeenomistajille maksetaan peräti 80 prosenttia, koska korkeasti palkatut yritysjohtajat eivät keksi ostovoiman puutteen takia rahalle parempaa käyttöä.

Herää kysymys, mistä ammattitaidosta heille maksetaan kaikki jättimäiset bonukset. optiot ja osakepalkkiot, kun he eivät pysty innovoimaan ja tuotekehittelemään yrityksilleen uusia tuotteita ja palveluja, joille olisi markkinoilla kysyntää?

Graafi 15 / Osingot ja myyntivoitot Seppänen 1991-2012


Ylisuuret osingot puolestaan ohjautuvat tuotannollisten investointien sijasta pörssihypen kasvattamiseen, riskialttiisiin rahasto- ja Hedge -sijoituksiin luomaan uusia kriisikuplia.
Tämä Pikettyn havainto maailmanlaajuisesta rikkaitten rikastumisesta on totisinta totta myös Suomessa. Samaan lopputulemaan on Esko Seppänen tullut viimeisessä kirjassaan ”Suomen rikkaat”.

Hän on kerännyt tiedot 20:ltä viimevuodelta osingoista, optioista ja myyntivoitoista (luovutusvoitot). Luvut ovat vielä noin 30 prosenttia alakantissa, koska optioiden kohdalta eivät näy hallintarekistereiden ja veroparatiiseissa lymyävät osingot eikä myöskään osinkojen verovapaat osiot.

Myyntivoitttojen luvuissa puolestaan ei näy hankintameno-olettaman vähennysosuuksia. Silti ne kertovat karua kieltä siitä, että osinkojen osuus BKT:sta on kasvanut yhdestä prosentista yli kymmeneen prosenttiin. Kansantulon jakautumisessa on tapahtunut ennennäkemätön siirtymä pääomatulojen ja myyntivoittojen hyväksi.

Graafi 16 / Verot / osingot / palkansaajat 2015


Osingoista maksetaan todella vähän veroja. Yrittäjät valittavat jatkuvasti yrittäjien epäoikeudenmukaisista jättiveroitusta, joka estävää yrittäjyyttä.

Totuus on kuitenkin toinen.

Yrittäjät (pienetkin) voivat ottaa tuloksen osinkoina 150 000 euroon asti (vastaa viiden palkansaajan vuosiansioita) ainoastaan kahdeksan (8) prosentin veroasteella. Palkansaaja joutuu maksamaa keskimäärin n. 30 prosenttia.

Poliitikot ovat mahdollistaneet osingot monille palkansaajillekin kuten yksityiset lääkärifirmat, lakifirmat, asianajotoimistot, jne ottaa palkkansa pääomatuloina.

Graafi 17 / Investoinnit / Poistot / Teollisuus 1975-2015

Näiden pääomatulojen lisäys on tärkein syy tuloerojen räjähdysmäiseen kasvuun. Suomi oli vielä ennen 90-luvun lamaa suhteellisen pienten tuloerojen maa. Vasta Esko Ahon ja Iiro Viinasen vuoden 1993 verouudistu revähdyttti tuloerot valloilleen. Tuloerot kasvoivat sen jälkeen OECD-jäsenmaista kaikkein nopeimmin.

Graafi 18 Tuloerot/ / OECD/Suomi/1995-2005


Poliitikot ja taloustieteilijät ovat täysin sivuraiteella eivätkä edes kyseenalaista kehitystä. Piketty on ainoa talousprofessori, joka on uskaltanut ottaa ongelman esille.

Nyt poliitikot puhuvat vain rakennemuutoksesta ja kilpailukyvyn parantamisesta. Rakennemuutoksella tarkoitetaan hyvinvointipalveluiden alasajoa ja kilpailukyvyn parantamisella tarkoitetaan sisäistä devalvaatiota eli palkkojen ja verojen alentamista.

Graafi 19 / Palkat / Kuukausi / EU / Ostovoimakorjatut / PTL / 2011


EK ja Kokoomus ovat huolissaan suomalaisten kilpailukyvustä ja väittävät palkkojen kohonneen kilpailijamaita korkeammalle. Kehittyneiden EU-maiden markkina-alueella ostovoimakorjatut kuukausipalkat ovat kuitenkin häntäpäässä.

Palkkamaltin nimissä väitettiin jopa 10-30 prosentin jälkeenjäämisestä kilpailukyvyssä verrattuna Ruotsiin ja Saksaan. Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramo on hieman korjannut tätä Anders Borgin ja Juhanna Vartiaisen tekemän tlaustutkimuksen "Strategia Suomelle" harhaluuloa. Sen oli oli tilannut näiltä kokoomusveljiltä väliaikainen pääministeri Alexander Stubb.

Hintakilpailukykytarkasteluissa rajoittuminen työtunneista koituvien kustannusten vertaamiseen on harhaanjohtavaa teollisuuden vientiyrityksissä, koska tuottavuuserojen takia eri maissa yhden työtunnin aikana voidaan saada aikaan eri määrä erihintaisia tavaroita ja siten myös tuloja. Siksi
työvoimakustannukset pitää korjata työn tuottavuudella, jolloin saadaan nimelliset yksikkötyökustannukset.

Graafi 20 / Palkat / Yksikkötyökustannukset / EU-maat /2013


Tuoreimpien tietojen perusteella työvoimakustannukset teollisuudessa ovat Suomessa matalammat kuin Ruotsissa ja Saksassa. Työtunnin kustannus (välilliset työvoimakustannukset eli työnantajan sosiaalivakuutusmaksut mukaan lukien) oli vuonna 2014 Suomessa 35,9 euroa, Ruotsissa 41,8 euroa ja Saksassa 37,1 euroa (Eurostat 2015).

Siis teollisuuden huono kilpailukyky ei johdu ylisuurista palkoista vaan yritysjohtajien kyvyttömyydestä innovoida ja tuotekehittää vientikelpoisia totteita ja palveluja. EK:n esittämä 100 tunnin ilmainen vuosityöajan lisäys oli "vedetty täysin hatusta".

Kun Suomi liitettiin vippaskonstein euroon, meiltä katosi devalvaation mahdollisuus. Sisäinen devalvaatio palkkoja alentamalla on paljon huonompi ja kuluttajan kannalta hankalampi kuin perinteinen devalvaatio. Siinä eivät velat pienene, vain ostovoima.

Graafi 21 / Palkat/Sisäinen devalvaatio  



Ymmärtämättömyyttään finassipääoma on tehnyt samalla karhunpalveluksen itselleen. Se on tuhonnut kehittyneiden maiden ostovoimaiset markkinat nykyisiksi pysähtyneiksi markkinoiksi (Stockmann, K-kauppa, Seppälä jne). Tavara ei mene mainonnasta huolimatta kaupaksi ja suomalaiset kauppiasyrittäjät menettävät markkiaosuuttaan monikansallisille yrittäjille jotka käyttävät orjatyövoimaa tehokkaimmin.


Graafi: 22 / Kulutus / Kysyntä / Päivittäistavarakauppa / BKT / 1997-2013


Päivittäistavarakaupan liikevaihdon kasvu seuraa melko tarkasti kokonaistuotannon kasvun käyrää. Niin Suomessa kuin muuallakin. Monikansalliset ketjut (Lidl, Gigantti, Bauhaus jne.) ovat tunkemassa myös Suomen markkinoille. Kivijalka- ja kyläkaupat ovat jo historiaa.

Myös kaupankäynti on siirtymässä nettiin ja sielläkin monikansalliset yritykset ovat markkinajohtajia.

Graafi 23 / Kaupan uusjako 2014/ Suomalaiset / Monikansalliset


Kehittyviin matalapalkkamaihin on toki syntynyt uutta ostovoimaa, mutta se on vain murto-osa kehittyneissä maissa menetetyistä.

Myös Harvardin yliopiston nobelisti (2007) taloustieteen professori Eric Maskin varoitti äskettäin globalisaation vaaroista. ”Modernin globalisaation ongelma on, että lähes kaikki hyödyt ovat menneet koulutetuille työntekijöille. Kouluttamattomille ihmisille globalisaatio on ollut tietyissä tapauksissa erittäin huono asia: heidän asemansa on vain heikentynyt”, varoitti Maskin.

Pääomien vapautuessa luvattiin kasvua, mutta toisen maailmansodan jälkeen maailman BKT:n  kasvu (kymmenen vuoden keskiarvo) on ollut trendinomaisessa laskussa nollasummamarkkinoiksi.

Graafi 24 / BKTn kasvu / Maailma / 10v keskiarvo / 1960-2004



Ainoa poikkeus ollut 2000-luvun alku, jossa oli finanssikriisiin asti parin prosentin keinotekoinen kasvupiikki. Silloinkin finanssipääoma ja pankit ampuivat ahneuksissaan omaan jalkaansa lainoittamalla kaikki (kuluttajat, yritykset ja valtiot) hiusrajaansa asti. Esimerkiksi EU-maiden keskimääräinen  kokonaisvelka on 4,7 kertaa niiden BKT.

Suomen bruttokansantuotteen pudotus oli -8,3 prosenttia vuonna 2009. Vuonna 2014 se oli vielä -0,1 prosenttia. Se olisi voinut olla paljon pahempikin kun katsoo investointeja ja kulutusta. Lukuja pehmensi varastojen kasvu. Danske Pankin ekonomisti Lauri Uotila muistuttaa, että varastojen kasvu
(väilituotteiden arvo BKT:sta on n. puolet)  ei kansantalouden kannalta ole yhtä hyvä asia kuin kulutuksen lisääntyminen tai investoinnit. Tuotteiden kertyminen varastoon kertoo kysynnän heikkoudesta.

Graafi 25 / Kokonaisvelat EU- maat / 1990-2012)


Finanssikriisin jälkeen Suomen julkinen talous (valtio ja kunnat) on jatkanut velkaantumistaan kuten kaikki muutkin kehittyneet maat. Suurimmalla osalla niistä ei ole edes teoriassa mahdollisuutta selvitä veloistaan nykyisillä pysähtyneillä markkinoilla. Ostovoiman- ja työpaikkojen kasvua on turha odottaa. Ylivelkaantuneet valtiot ja kansalaiset diskonttaavat tulevan ostovoimansa vuosikymmeniksi. Velat pitää maksaa jossakin vaiheessa.

Graafi 26 / Julkinen sektori- osuudet BKT:sta


Suomen julkisen sektorin kokoa on todistettu ylisuureksi monelta taholta. – muun muassa presidentti Niinistön suulla. On väitetty, että sen osuus Suomen bruttokansantuotteesta  on 58 prosenttia.

Todellisuudessa osuus on noin 20 prosenttia. 58 prosenttia on julkisen sektorin suhde bruttokansantuotteeseen. Tähän sisältyy tilastoharha, kun kuulija saa sen kuvan, että julkinen sektori on yli puolet bruttokansantuetteesta (BKT). Todellisuudessa kuitenkin samalla mittarilla mitattuna yksityisen sektorin koko on 240 prosenttia.

Graafi 27 / Valtion budjetti 2000-2015


Kokoomus ja uusliberalistiset taloustieteilijät viestittävät, että valtion menoja on pakko leikata ja että on  elettävä  "suu säkkiä myöten". Kun katsotaan vuodesta 2000 alkanutta inflaatiokorjattua valtion budjetin määrää, se on pysynyt euromääräisesti aika samalla tasolla, vaikka BKT on kasvanut samalla aikajaksolla lähes kaksinkertaiseksi.

Bruttokansantuote asukasta kohti on kasvanut edellisen laman pohjalta n. 17000 eurosta npoin 37 000 euroon eli yli kaksinkertaiseksi.

Graafi 28 /  BKT / asukasta kohti / Suomi / 1975-2013


Kukaan ei puhu teknologian aiheuttamasta järjestelmäviasta, joka automaattisesti vähentää verotuloja. Digitalisointi ja automatisointi on käytännössä laillistettua veronkiertoa. Verotulot eivät kasva enää tuotannon kasvun suhteessa. Kyseessä on paha järjestelmävika jota kukaan poliitikko ei ole ottanut esille julkisuudessa. Tuotannon kasvu ja tuotot eivät enää ohjaudu kasvun suhteessa julkisen sektorin kautta kulutuskysynnäksi kuten ennen.

Graafi 29 / Julkinen sektori / Työnttekijät 1990-2012



Suomi on EU-maiden keskitasoa julkisen sektorin koossa. Ekonomistit mittaavat sen kokoa usein julkisen sektorin työllisten osuudella kaikista työllisistä. Suomessa tämä luku on noin 25 prosenttia.

Osuus on suunnilleen sama kuin EU:ssa keskimäärin. Komission mukaan julkisella puolella työskentelee vähän yli neljännes EU:n kaikista työntekijöistä. Vuonna 2013 Suomessa kunnissa ja valtiolla oli yhteensä 510 000 työntekijää. Valtiolla heistä työskentelee noin 80 000 ja kunnissa 430
000 työntekijää.

Tämä Suomen hoiva-armeijan koko on alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 1990, vaikka bruttokansantuote on kasvanut lähes kaksinkertaiseksi. Ruotsia ja Norjaa matkimalla meillä voisi olla parisataatuhatta työntekijää lisää kuntapalveluissa.

Graafi 30 /  Julkisen hallinnon tehokkuus / EU /2008 / 2013

Kokoomus ja EK ovat kritisoineet julkisen sektorin tehottomuutta ujostelematta vaikka Euroopan Komission ja Maailmanpankin yhteisesti tekemässä tutkimuksissa Suomen julkinen sektori rankattiin EU-maiden parhaaksi.

Oikeisto on pitänyt tätä "tehottomuus"-propagandaa yllä, jotta yhteiskunnan palveluja voitaisiin maksimaalisesti yksityistää ja ulkoistaa eli siirtää yksityisen voitontavoittelun piiriin. Espoossa ja Vantaalla (ja melkein Helsingissäkin) palveluiden ostoon kuluu jo enemmän rahaa  kuin kunnan työntekijöiden palkkoihin. Monissa pienemmissä kunnissa on huonojen kokemusten seurauksena palattu kunnan omaan palvelutuotantoon.

Graafi 31 / Julkisyhteisöjen velka ja valtionvelka


Kuulun siihen onnekkaaseen sukupolveen, joka on kokenut sodanjälkeisen positiivisen talouskehityksen ja hyvinvointivaltion synnyn. Olen nähnyt myös valtavan työelämässä tapahtuneen teknologisen vallankumouksen, josta talousprofessorit ovat olleet kollektiivisesti hiljaa. Kovapäisimmät heistä markkinoivat vieläkin utopistisesti ns. "tarjontataloustieteen" puolesta, vaikka työvoiman ylitarjontaa on ollut jo yli 30 vuotta.

60-luvulta aina 90-luvun alun lamaan asti oli hyvän työllisyyden ja hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa, jolloin tuloerot pienenivät ja myös pieni- ja keskituloiset (90%) kansalaiset hyötyivät talouskasvusta.

90-luvun laman jälkeen uusliberalistiset tuulet puhalsivat myös Suomeen ja Kokoomus pääsi valtaan. Sen jälkeen suurituloisin 10 prosenttia ja ylin prosentti keräsivät valtaosan talouden kasvusta ja siitäkin  puolet meni osinkoina ulkomaisille rikkaille.

Graafi 32 / Tulot / Kasvu / Tulokymmenyksittäin/1966-1990 ja 1990-2011
Tulin työelämään 60-luvulla. Jos työnhakijalla oli silloin maisterin paperit takataskussa, hänellä oli valittavanaan ainakin 30-40 työpaikkaa. Täysin kouluttamattomatkin voivat olla tuolloin täysin varmoja, että saisivat ainakin jonkin varastomiehen tai aputyöntekijän paikan.

Nyt kahdenkaan akateemisen loppututkinnon suorittanut ei voi olla varma ammattitaitoaan vastaavan työpaikan ja palkkatason saamisesta. Liki tuhat tohtori-tasoista työnhakijaa on töitä vailla. Koulutus ei enää takaa työtä. Korkeakoulutettuja on kortistossa jo runsas 43 000 henkeä. Nokian romahdus näkyy huippukoulutettujen insinöörien työttömyytenä ja huipputeknologian tuotteiden viennin romahtamisena.

Graafi 33 /Vienti / Tuonti / Huipputeknologia 1995-2013


Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan kriisimaissa nuorisotyöttömyys on jo 50 prosentin tuntumassa ja sielläkin juuri hyvin koulutetut akateemiset nuoret ovat alkaneet kapinoida ja sotia. Kotimaassaan ainoat mahdollisuudet työllistyä on ryhtyä baariapulaisiksi tai jos oman alan toitä sattuu sieltä saamaan, niin baariapulaisen palkalla.

Heille ainoa mahdollisuus on maastamuutto ja yrittää työllistyä jo ennestään ylikuormitetuilla Euroopan tai USA:n markkinoilla dumppaamalla paikallisen väestön palkkatasoa.
Työ on vähentynyt kaikkialla, sillä pääoma on siirtänyt tuotannon matalapalkkamaihin, jotta pääomalle syntyisi maksimaalinen kate ja tuotto.

Työpaikkoja on hävittänyt myös teknologian kehitys, sillä Suomessa tehtyjen työtuntien määrä on nykyään pienempi kuin 90-luvun lopulla, vaikka BKT on lähes kaksinkertaistunut . Kasvu ei enää työllistä (Okunin laki).

Silti kaikki poliitikot ovat luvanneet uusia työpaikkoja. Keskustan Juha Sipilä lupasi juuri 200 000  uutta työpaikkaa kuten Paavo Lipponen valtakaudellaan. Matti Vanhanen puolestaan lupasi 100 000 työpaikkaa ja Jyrki Katainen lupasi painaa työttömyyden alle viiteen prosenttiin.

Alexander Stubb lupasi myös 200 000  ja Antti Rinne 100 000 uutta työpaikkaa.

Paavo Lipponen on kehunut luoneensa 300 000 uutta työpaikkaa.

Todellisuudessa kuitenkin, kun työn määrän lisäystä tarkastellaan työtuntien valossa, Suomeen syntyi finanssikriisiin asti vain vähän yli 37 000 kokoaikaista työpaikkaa - EU-maiden parhaasta kasvusta huolimatta.

Työtuntien kokonaismäärä jäi silti alle vuoden 1990 lähtötason - ja on sitä vieläkin.

Graafi 34 / Työtunnit / BKT / Tuottavuus / 1975-2013


Tuottavuutta voidaan nostaa hiostamisen lisäksi monella muullakin tavalla. Ylivoimaisesti tärkein on kuitenkin teknologia, digitalisaatio ja niiden avulla tapahtuva tietokonepohjainen itsepalvelu.

Asian tunnusti äskettäin myös ensimmäinen yritysjohtaja Jorma Ollila (10.12. 2014) Hesarin haastattelussa. Suurin pulma Suomen teollisuudelle on Ollilan mukaan silti pitkän ajan kuluessa tekninen kehitys, joka lyö lävitse kaikilla toimialoilla.

Hänen mukaansa merkittävimmät muutokset ovat robotit, nanotekniikka, 3D-tulostus, esineiden internet ja tekoäly. Ne muuttavat todennäköisesti hyvin voimakkaasti erilaisia tavaroiden ja palveluiden tuotantotapoja. Valmistavan teollisuuden työpaikkojen väheneminen siis jatkuu edelleen.
”Aikaisemmin verraten yksinkertaista teollisuustyötä siirrettiin etenkin Kiinaan ja muualle Aasian halvempiin työvoimakustannusten takia.

Tulevaisuudessa nämä työtehtävät automatisoidaan. Euroopassa myytävät tuotteet valmistetaan Euroopassa, mutta automaatiotekniikalla. Osaamisen merkitys uusissa työpaikoissa kasvaa”.

Graafi 35 / Teollisuuden ja työntekijöiden kasvu/1955-1993

Vielä 60 luvulla teollisuuden kasvu loi työpaikkoja tuotannon kasvun suhteessa. 70-luvulla automaatio alkoi korvata kiihtyvällä vauhdilla työvoimaa jolloin tuotannon kasvkäyrä ja työntekijöiden kasvukäyrä erkaantuivat lopullisesti toisistaan.

Palvelualalla digitalisaatio ja internet-pohjainen itsepalvelu vie jatkossa työpaikat, joka on karua todellisuutta jo  teollisuuden puolella. Pankkitoiminta on jo siirtynyt nettiin, vakuutus- ja nettikauppa on alkuaskelmilla, matkatoimistot ovat jo muistoja menneisyydestä, erilaiset lippupalvelut ja varaamot ovat syrjäyttäneet palveluhenkilökunnan.

Aikamme suurin innovaatio on itsepalvelu. Asiakkaat jo itse rahastavat itsensä kaupan kassalla (Ikea, S-kaupat), koodaavat itsensä miehittämättömään hotelliin (Omena), Kokoavat itse huonekalunsa jne.

Valtionhallinnossa esitäytetyt veroilmoitukset ovat poistaneet verovirkailijat, Kirjastoista on tehty miehittämättömiä itsepalvelulaitoksia jne. Kehitys on vielä alkuaskelmilla.

Palvelupuolelle on toki syntynyt uusia tuoteinnovaatioita. Esimerkkinä peliyhtiö Supercell. Puolet sen omistuksesta (49%) myytiin juuri japanilaiselle jättiyhtiöille 1,1 miljardilla eurolla.

Supercell työllisti tuolloin alle 200 työntekijää ja oli pörssiarvoltaan Keskon kanssa samansuuruinen. Kesko omistaa runsaasti kiinteistöjä sekä muuta omaisuutta ja työllistää satakertaisesti eli yli 20 000 työntekijää. Näitä vähäisiäkin peliyhtiöiden työpaikkoja ollaan parhaillaan saneeraamassa.


Graafi 36 / Työn tuottavuuden lähteet 1975-2010


Vatt;n tutkijan Matti Mitrusen tutkimus “Työmarkkinoiden polarisaatio Suomessa” kertoo, että teknologia ja automaatio on laskenut keskipalkkaisten ammattien työvoimaosuuden Suomessa vuosina 1995-2008 noin 12 prosenttiyksikköä.

Hiukan aikaisemmin tuli ostovoiman kehityksen kannalta hälyttävä Etlan tutkijan Timo Nikinmaan selvitys: “Uusista työpaikoista 80 prosenttia on syntynyt aloille, joilla keskimääräinen tuntipalkka on pienempi kuin teollisuudessa”.

Siis tämän uuden ”puskurityövoiman” osuus on jo 40 prosenttia ja sen ostovoima ja verojenmaksukyky on olematon. Siitä on tullut osin tulonsiirtojen kohde.

Osa-aikaisten työntekijöiden köyhyysriski verrattuna kokoaikatyötä tekeviin ja määräaikaista työtä tekevien köyhyysriski verrattuna vakituista työtä tekeviin on liki nelinkertainen. Tällaiseen tulemaan on tullut tutkija Merja Kauhanen  Palkansaajien tutkimuslaitoksesta.

Ylitarjonnasta johtuen meillä on työssäkäyviä köyhiä joiden palkkataso on vajonnut jo niin alhaalle, että palvelualojen ns. "paskatyöpaikoilla" Suomessa ei enää elä. Enää ei kyetä edes EU:n peruskirjan (ESP) suositukseen, joka on 60 prosenttia maan nettokeskipalkasta (Suomessa 1712€/kk).

Suomessa ovat yleistyneet kaikenlaiset tilastoja kaunistavat "kepulityöpaikat" . Osa-,  määräaikaiset, projekti- ja vuokratyö ovat kohta yleisempiä kuin kokoaikainen vakituinen työpaikka. Joustavuuden  huippuna on ns. "nollatyösopimus", jolla tarkoitetaan työntekijän työsuhdetta, jossa työntekijän voi kutsua töihin tunniksi pariksi tai jos ei ole kysyntää, ei kutsuta eikä makseta.

Nollatuntisopimuksilla työskenteli vuonna 2014  noin 83 000 suomalaista. Nämä lasketaan tilastoissa "työllisiksi" vaikka kuukuisivat itse asiassa "työttömiin". Vaikka työnantajilla on tällainen työvoimareservi, he vaativat vielä lisää joustoja.

Tätä työvoiman "joustoa" nimitetään hienommalla nimellä: "Rakennemuutos".

Graafi 37 / Verot / Rajavero / USA / UK / 1900-2013


EK ja Kokoomus valittaa, että työvoima ei jousta ja yrittäjyyttä ja työpaikkoja ei synny, koska sijoitetulle pääomalle ei synny riittävästi tuottoa ja valtion himoverotus ja korkea progressio tappaa yrittäjyyden. Kuitenkin historia kertoo aivan muuta.

Yhdysvalloissa ja Englannissa oli sodan aikana ja 50-luvulla kaikkein progressiivisimmat verojärjestelmät. Vaikka Yhdysvalloissa rajaveroprosentti oli hetkittäin 50-luvulla yli 90 prosenttia, ei se tappanut yrittäjyyttä eikä vaurastumista. Päin vastoin, 50-luvulla Yhdysvaltojen talous porskutti
parhaiten ja perheet tulivat toimeen pelkällä miehen palkalla.

Graafi  38 / Vero / progressiivisen tuloveron osuus

Kasvun ja yrittäjyyden esteeksi on väitetty verotuksen hirmuista progressiota. Todellisuudessa progressivisen tuloveron osuus kaikista henkilöveroista on vain noin 20 prosenttia (koko ajan alenemaan päin) ja muut verot (kunnallis- ja kulutusverot) ovat tasaveroja. Jos mukaan lasketaan kaikki työnantajan maksamat palkkaperusteiset sosiaalimaksut (tasaveroja), niin veroprogression osuus on alle 10 prosenttia.

EK ja Uusliberalistiset talousprofessotit ovat puhuneet veronalennusten ja helpotusten ns. "dynaamisista vaikutuksista". Viime vuosina varallisuusvero ja yritysten kela-maksut on poistettu. Arvonlisävero on laskettu 20 prosenttiin, mutta mainostettuja dynaamisia vaikutuksia ei ole
näkynyt.

Koska markkinaehtoista työtä ei enää synny, työttömyyslukuja yritetään häivyttää tukemalla keinotekoisesti työtä. Annetaan starttirahaa ja yritystukiaisia yrittäjille (TE-keskukset, Sitra, Tekes, Finpro, jne), annetaan palkkatukea pitkäaikaistyöttömille, Santsi-rahaa nuorille jne. Työpaikkojaan vähentäville yrityksille annetaan yhteiskunnan tukiaisina puoli-ilmaista työvoimaa.

Graafi 39 Tuet / Yrityksille ja elinkeinoelämälle/ 2012


Yrityselämä valittaa koko ajan vaikka se saa yhteikunnalta miljardikaupalla tukiaisia. Tuet ovat huomattavasti suuremmat kuin koko työttömyyskustannusten hoito (n. 3,5 mrd€). Suorien tukien lisäksi erilaisia verotukia, tuotantotukea, tutkimus- ja tuotekehitystukia, aluetukia, lainoja
ja takauksia jne.

Työvoiman rekrytointiinkin on erilaisia tukia, jossa yritykselle annetaan työllistämisen nimissä erilaisia helpotuksia kuten Santsi-rahaa nuorille jne. Työpaikkojaan vähentäville yrityksille annetaan yhteiskunnan tukiaisina puoli-ilmaista työvoimaa.

Niillä vääristetään markkinoita, jolloin kunnon yrittäjät kärsivät epäterveestä kilpailusta. Pienyrittäjät ovat muutenkin vaikeuksissa monikansallisten suuryritysten syödessä koko ajan pienyritysten markkinaosuutta. Kaikki usuttavat työttömiä (pakko)yrittäjiksi. Osa heistäkin joutuu turvautumaan toimeentulotukeen.

Graafi 40 / Työllisyys / Itsensä työllistäneet


ETLA:n raportin mukaan 130 suurinta (monikansallista) yritystä työllistää saman verran kuin 300 000 pienyrittäjää (osa pakkoyrittäjiä). Siitä huolimatta, että suuryritys työllistää aina vähemmän suhteessa liikevaihtoonsa.

Vuonna 2013 Suomessa jo 650 000 työntekijää koki työpaikallaan potkut. Potkuja työpaikasta pelkää HS:n gallupin mukaan jo kolmasosa työntekijöistä ja se on jo yleisintä ylemmissä toimihenkilöissä kuin duunaritasolla. 430 000 työntekijää sinnittelee mielialalääkkeiden voimalla kiristyneen ja koventuneen työelämän rattaissa.

Potkuja ei pelätä ainoastaan Suomessa, vaan se on yleiseurooppalainen ilmiö. Valmistava teollisuus on häipynyt tai häipymässä matalapalkkamaihin.

Graafi 41 / Teollisuus BKT:sta / Suomi / EU 1995-2013


Kansalaisten hädästä kertoo myös se, että ulosottojen määrä Suomessa on kasvanut vuodessa miljardilla. Niitä on jo viisi miljardia, josta saadaan perittyä vuodessa miljardi. Ne ovat 90-prosenttisesti yksityisten ihmisten.

Tämän kaiken on saanut aikaiseksi globalisaatio ja pääomien vapaus. Globalisaation seurauksena suomalaiset yritykset (nykyisin monikansallisia) työllistävät jo enemmän ulkomailla (570 000) kuin Suomessa. Suomessakin palkkaeroosiota kiihdyttää 100 000 virolaista ja 60 000 venäläistaustaista työntekijää.

Uusia uhkakuvia ovat parhaillaan monikansallisten yritysten salassa lobbaamat TPP, TTIP, TISA -kauppasopimukset. Vapaakauppa on ollut pääoman työkalujen kuten WTO:n, IMF:n, Maailmanpankin, OECD:n ja EU:n perusagendalla. Niiden päätökset pienentävät koko ajan poliittisten päättäjien hiekkalaatikkoa ja päätäntävaltaa.  Vapaa kauppa kun kuulostaa kovin ylevältä.
Vapaudesta on tullut uudenlaista kolonialismia - ketun vapautta kanatarhassa. Valtioiden sijasta sitä harrastaa nykyään kaiken demokratian ulkopuolella toimivat pankit ja finanssipääoma monikansallisten yritysten avulla. Poliittiset päättäjät ovat täysin niiden armoilla (pankit, luokituslaitokset). Finanssikriisin jälkeen velkaantumisaste on vain lisääntynyt. Poliitikot eivät ole saaneet edes veroparatiiseja kuriin.

Graafi 42 / Velat / Maailma / 2000-2014


Ennen kaupankäynti perustui maiden kahdenvälisiin kauppasopimuksiin. Siinä pystyttiin vaikuttamaan kaupankäynnin muihinkin ehtoihin edes jotenkin. Empiirisesti tiedämme, että tuolloin BKT vielä kasvoi. Vapaakaupan kokemuksista tiedämme, että tuotanto siirtyy sinne, missä on pienimmät palkat ja huonoin työsuhdeturva, pienimmät verot ja sosiaalikustannukset sekä olemattomimmat ympäristönormit. Kilpailukyvyn menettävät kehittyneiden maiden työntekijät.

Graafi 43 /  Tuottavuus Suomessa



Työllisyyden kannalta ratkaisemattoman ongelman tuo se, että tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat. Suomessa pitkän ajan tuottavuuden kasvu on ollut noin kolmen prosentin tuntumassa. Nyt finanssikriisin jälkeen se on hidastunut, koska tuotantokapasiteetti on ollut vajakäytössä.

Nyt ei ole menossa pelkkä talouskriisi vaan läntisten maiden kuolinkamppailu. Tässä tuottavuuskilpailussa kehittyneillä hyvinvointivaltioilla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä - tai on väärin puhua enää valtioista, vaan monikansallisista yrityksistä ja pääomasta. Heille valtio on täysin toissijainen. Heille riittää, että valtio takaa heille mahdollisimman halvan ja velvotteista vapaan toimintaympäristön.

Tätä toimintavapautta investointipankkiirit käyttivät sumeilematta hyväkseen ja aiheuttivat nykyisen finannssikriisin. Pankkeja on nyt paikkailtu veronmaksajien tukipaketeilla jotta ne pysyisivät pystyssä. Tukiaiset on menneet kuitenkin vain pankkien kuralla olevien taseiden paikkaamiseen. Lainananto yrityksille ja niiden investointeihin ovat supistuneet rajusti.

Graafi 44 / Pankit / Lainananto yrityksille 2005-2013


Kaikki päättäjät Suomessa puhuvat kasvun ja kilpailukyvyn säilyttämisen puolesta. He unohtavat tyystin, että pysähtyneillä markkinoilla toisen voitto on aina toisen häviö. Suomikin menestyi 90-luvun lopun markkinaosuustaistossa EU-maista parhaiten Nokian onnenkantamoisen ansiosta. Paremmin kuin nyt EU:n veturina toiminut Saksa, joka oli tuolloin koomassa.

Tuolloin Suomi pystyi syömään muiden EU-maiden markkinaosuutta ja vuoskasvu oli parhaimmillaan 4-6 prosentin tuntumassa. Kasvu oli EU maiden paras ja 2-3 kertaa nopeampaa kuin EU-maiden keskiarvo. Se oli myös harvinaisen pitkäaikainen eli vuodet 1994-2007 (n. 13 vuotta).

Graafi: 45 / EU / BKT ja Ostoindeksi 1999-20015


EU:n talouden kasvuvauhti on hyytynyt 2000 -luvulla alle prosenttiin eli käytännössä nollasummamarkkinoiksi. Suomi ja Saksa menestyivät markkinaosuustaistossa vain muiden EU-maiden kustannuksella ja pohjustivat finanssikriisistä alkanutta EU:n stagnaatiota.

Edes näin poikkeuksellisen hyvän kasvuvaiheen aikana Suomeen ei saatu synnytettyä uutta työtä (=työtunteja). Ne pysyivät alle vuoden 1990 lähtötason. Siis KASVU EI ENÄÄ LUO UUSIA TYÖPAIKKOJA, vaikka kaikki poliitikot puolueeseen katsomatta lupaavat (valehtelevat) niitä.

Graafi 46 / BKT / Suomi / Vuosimuutos 1990-2013


Nokian kohtalo tiivistää hyvin globalisaation toimintamallin. Kännykkätuotannon alussa tuotannon ja alihankinnan työpaikat olivat Suomessa. Sitten rönsyt myytiin ja siitä tehtiin pörssiyhtiö. Ensin alihankinta siirrettiin halpamaihin ja sitten koko tuotanto. Seuraavana oli vuorossa tuotekehittely ja osa johtotyöskentelyä.

Lopuksi koko roska myytiin Microsoftille ja osa huippuosaajista ulkoistettiin (Accenture, TCS). Nyt nekin ovat jo potkineet tai potkimassa näitä huippuosaajia pihalle. Oulun seudulla Nokian poispotkituille insinööreille tarjotaan jo alepalkkoja it-alan projektipäällikön tehtäviin 2 100 euron kuukausipalkalla, joka vastaa juuri ja juuri ansiosidonnaista työttömyyskorvausta (TE 36/14)

Graafi: 47 / Työttömyys / Insinöörit / 2014

2000-luvun alkuun asti hyvä koulutus yleensä takasi hyvän työpaikan, mutta ei enää. Akateeminen työttömyys on tullut jäädäkseen.

Kun koko tavaratuotanto tutkimusyksikköineen on siirretty matalapalkkamaahan, liike-elämän palvelutyöpaikatkin seuraavat pienellä viiveellä perässä näille uusille kasvaville markkinoille.
Kiina oli jo noussut Yhdysvaltojen ohitse maailman suurimpana kaupankäyntimaana. Myös Kiinan yhteenlaskettu viennin ja tuonnin määrä on noussut ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen vientiä ja tuontia isommaksi. Samoin ostovoimakorjattu BKT. Kiinan oppilaitoksista vapautuu joka vuosi 7,3 miljoonaa hyvin koulutettua ja nälkäistä akateemista nuorta, jotka tekevät työt 400 euron aloituspalkalla.

Graafi 48 / Kauppa / Kiina ja USA /1980-2014


Finanssikriisin jälkeen Suomi on EU-maiden parhaan kasvuvaiheen jälkeen sukeltanut syvälle. Tehdasteollisuuden bruttokansantuoteosuus on pienentynyt yli 25 prosentista alle 15 prosenttiin 2000-luvulla. Viidessä vuodessa teollisuudesta on hävinnyt 76 300 työpaikkaa.
Pelastusreseptiksi on nostettu esiin Saksa-kortti. 2000-luvulla Saksan tuotanto on noussut ja se on saanut vallattua markkinaosuutta muilta EU-mailta. Saksan kilpailukyky saatiin takaisin pääomien vaatimilla palkkojen alentamisella ja työehtojen huonontamisella (Hartz-sopimus). Sopimuksen seurauksena Saksaan saatiin kahdeksan miljoonia ns. minijob-työpaikkoja (450€/kk)), joilla ei enää elä.

Graafi 49 / Vienti / Tuonti / Vaihtotaseen alijäämä / Maailma


Vaikka Saksa on onnistunut ryöstämään muiden EU-maiden markkinaosuuksia ja niiden työpaikat, sen talous (BKT) ei kuitenkaan kasva. Vaikka sen vientiylijäämä on EU-maiden suurin (suurempi kuin Kiinan), senkin kasvu on taloustieteilijöiden teorioista huolimatta sakannut.

Kummallista, että myös kaikki taloustoimittajat ovat kollektiivisesti vaiti tästä epäjohdonmukaisuudesta. Kaikki poliitikot vaativat talouden kasvua ja EK ja Kokoomus erityisesti viennin kasvua, koska sen uskotaan pelastavan Suomen työttömyyden. Siksi ne kyllästymiseen asti vaativat kilpailukyvyn parantamiseksi erilaisia verohelpotuksia jo entisten jo tehtyjen lisäksi.

Kuitenkin Saksan esimerkki osoittaa, että maailman parhaallakaan viennin ylijäämällä saadaan talous nipin napin pysymään nollan yläpuolella.

Työllisyyskin vain jotenkin kurissa palkkojen (minijob) ja työehtojen loputtomalla huonontamisella.

Graafi 50 / BKT / Saksa / 2004-2014


Talousprofessoreille ei ole tullut mieleenkään pohtia, minne markkinoiden ostovoima on kadonnut ja mitä järkeä on kansalaisten kurjistumisen avulla lisätä kilpailukykyä pysähtyneillä markkinoilla. Teknologian avulla tuottavuus kasvaa muutenkin nopeammin kuin markkinat.

Ostovoiman heikkenemiseen vaikuttaa myös se, että maailmanlaajuisen BKT:n kasvun pysähtyessä, väestö samanaikaisesti kasvaa. Siten henkeä kohden laskettu BKT:n kasvu on painunut negatiiviseksi.

Graafi 51 / BKT / Capita / Maailma/Kymmen / 1970-2000


On mielestäni vastuutonta ja älyllisesti epärehellistä usuttaa poliitikkoja ja valtioita markkinaosuustaisteluun, jossa jo etukäteen tiedetään, että vain harva voi selviytyä voittajana ja kaikki muut ovat varmoja häviäjiä.

Pelastaisiko kehittyneiden maiden työntekijät protektionismi ja tuontitullit, jolloin kauppakumppanilta (Kiina jne.) voitasiin vaatia  samoja yhteiskunnallisia velvotteita.  Se taitaa olla enää ainoa keino hillitä tuotantopakoa? Tosin Kiinakin on jo siirtämässä halvinta bulkkituotantoaan uusiin matalapalkkamaihin (Intia, Bangladesh, Kambodza, Vietnam jne.) ja kierre pohjalle jatkuu.

Graafi 52 / Velat / Maailman kokonaisvelat 2000-2014

Maailman taloudellinen kasvu on hyytynyt nollasummamarkkinoiksi, koska pankit ovat tyrkyttäneet velkaa ahneuksissaan niin kotitalouksille, yrityksille, Valtioille kuin finanssisijoittajille. Kaikki ovat hiusrajaansa asti ylivelkaisia eivätkä pysty kuluttamaan.

Finanssikriisin ennustanut uusliberalististen taloustieteilijöiden hyljeksimä professori Hyman Minsky on nostettu nyt haudastaan kun lama ei haihdu kuten aina ennen.  Halveksunta  johtui siitä, että Minsky ajatteli kapitalismin olevan perustuvanlaatuisesti epävakaa järjestelmä, aina altis kriiseille.

Graafi: 53 / Minsky / Rahatalouden vapautuminen/1950-2010


Kapitalismia edusti Minskylle Wall Street eikä vaihdantatalous. Hän hahmotti kylmän sodan alusta lähtevän suuren kehityskaaren, jonka aikana kehittyneet taloudet alkoivat muuttua yhä enemmän kohti finanssipainotteista ²salkunhoitajakapitalismia². Samalla kriisit alkoivat yleistyä ympäri maailman.

Pankit eivät vain ota vastaan talletuksia ja lainaa niitä eteenpäin. Ne myös luovat uutta velkaa, rahaa ja ostovoimaa ²tyhjästä ² (osittaisvarantojärjestelmä). Näin ne ruokkivat kuplien syntymistä noususuhdanteessa.

Pitäisikö myös pankkien "luova tuhon" antaa tapahtua ja lopettaa niiden väkisin pystyssäpitäminen veronmaksajien rahoilla, jotta luottamus pankkeihin ja talouselämään palautuisi ja syntyisi uutta kulutuskysyntää?

Graafi 54 / Virtuaaliraha / Reaalimaailma / 2009

Vuonna 2009 pankkien taseissa olevien johdannaispaperien eli "virtuaalirahan" arvo oli 633 251 miljardia dollaria eli yli kymmenen kertaa koko maailman buttokansantuote. Vuoden 2014 puolessa välissä se oli jo 691 000 miljardia dollaria, vaikka pankkien pystyssä pitämiseen on pumpattu veronmaksajien varoja tuhansia miljardeja.

Olen kysynyt julkisuudessa talousprofessoreilta ja pankkimiehiltä, millä ja kenen rahoilla pankkien taseiden alaskirjaus suoritetaan jotta luottamus pankkeihin ja pankkien välille palautuisi? Vastausta en ole saanut pyynnöistä huolimatta. ( http://ariojapelto.blogspot.fi/2012/10/avoin-kysymys-taloustieteilijoille-ja.html )

Yllä olevasta graafista "vähän hitaampikin" tajuaa yhdellä silmäyksellä, että mustan (reaalimaailman) rahoilla ei makseta sinisen alueen ( johdannaispaperit) pankkien taseiden alaskirjausta, joten lama jatkuu loputtomiin.

Kun meille on päättäjien ja pankkimiesten taholta uskoteltu, että pankkien taseet on laittu kuntoon alaskirjaamalla näitä epäkurantteja ns. "pakapapereita" (Islannin pankkikriisin yhteydessä niiden arvosta  hävisi 94%), tosiasiassa on tapahtunut aivan päin vastoin.   

Pitäisikö poliitikkojen,  ay-liikkeen ja äänestäjien herätä narkoosista ja vaatia talouden ja verotuksen pelisääntöihin perustavaa laatua olevia muutoksia? Sellaisia, että tuotantoelämä hyödyttäisi myös tuotantomaan kansalaisia eikä vain sijoittajia. Siis tuottavuuden ja tuotannon hedelmien verotuksellista  uusjakoa (Piketty, Hans Werner Sinn). Vasta sitten kehittyneiden maiden työväestöllä olisi edes jonkinlaista ostovoimaa ja toivoa tulevaisuudessa.

Piketty suosittelee rikkaitten ja pääoman progressivista verotusta. Lääkkeet ovat ihan oikean suuntaista, mutta tällöin verotus kohdistuu vain rikkaiden maitten rikkaisiin.

Itse olen suositellut jo lähes 30 vuotta  sitten (kirjassani: "Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?"  tuotannon jalostusarvon verottamista riippumatta digitalisaatioasteesta. Silloin nekin työntekijät, jotka tekevät työn, hyötyisivät tuotannon kasvusta ja markkinoille syntyisi
uutta ostovoimaa.

Professori Sinn on kehitellyt ajatusta ns. "kassavirtaverotuksella", jolloin verotettaisiin yrityksen sisään- ja ulosmenevän rahavirran erotusta.

Tällöin digitalisaatio ei olisi pelkkä laillistettu veronkiertomahdollisuus, jolloin tuottavuushydyt menevät pelkästään pienelle pääoma- ja sijoittajajoukolle.

Nykyisessä verotuksessa on paha järjestelmävika joka johtaa siihen, että talouden kasvu ei enää takaa työpaikkoja eikä ostovoimaa. Pelkäämpä, että EU-maat eivät enää nouse kasvuun ja säilyäkseen hengissä, ne joutuvat pakosta  turvautumaan protektionismiin.

Protektionismi ei ole mikään ihmelääke vaan se tulisi ottaa käyttöön aivan viimesijaisena pelotekeinona, jos tai kun poliittiset päättäjät eivät muuten saa markkinavoimille riittäviä sääntelykeinoja. Nyt pääoma sanelee poliitikoille toiminnan säännöt vapauden ideologiaan verhottuna. Poliitikot ovat aivan "kädettömiä" pankki- ja finanssimaailmaan nähden joka sanelee
pelisäännöt.

Protektionismi toimisi vähän samaan tapaan kuin kuin "ryssän-pelko"Suomessa sodan jälkeen. Vuorineuvokset ja poliittinen oikeisto myöntyivät suomalaisen hyvinvointivaltion ja sosiaaliturvan rakentamiseen, koska pelkäsivät kommunismin ja sosialismin muuten saavan jalansijaa.
Protektionismin pelko voisi toimia pääomien suhteen samalla metodilla.


Ari Ojapelto
tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
Tampere

Luetuimmat

Kävijöitä